Stop talking and start working!

Olen viettänyt viikonlopun itseni motivoimisen ja mielikuvaharjoittelun merkeissä.

Jo toukokuussa katsoimme ukon kanssa uudelleen Pavel Tsatsoulinen From Russia with Tough Love -DVD:n. Nyt vuorossa oli Clark Bartramin ja Pavel Tsatsoulinen (kuvassa Pavel oppasta The Naked Warrior, saat oppaan teräsvatsa-osuuden ilmaiseksi liittymällä Dragon Doorin postituslistalle) Chisel Your Abs -DVD. Bartram on semmonen tyypillinen positiivinen fitnessjenkki, mutta muhun kolahti, siis jo vuonna 2004, videolla esiintynyt Tsatsouline. Surfatessani lisätietoa Pavelista löysin kahvakuulat. Ja sillä tiellä ollaan yhä. Kuulat ovat hyllyssä olkkarissa, treeni tapahtuu eteisessä, mutta käytössä ne ovat välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän, eivätkä ne enää pois jää elämästäni.

Sen jälkeen katsoin Master Zhongxian Wun Chinese Shmananistic Tiger Qigong DVD:n, ja kertasin tiikeri-qigong-harjoituksia. Sekin on pysynyt kuvioissa, mutta ei päivittäin kuten pitäisi mielestäni. Uutta syvyyttä tuli siihenkin hommaan, kun virkistelin näin muistiani.

Ja tänään viimeistelin mielikuvaharjoitteluni katsomalla Monika Shostakin Hormon-Yoga DVD:n. Hormonijooga on ollut ihan hyllyllä – huolimatta siitä, että tykkään harjoituksesta ja tiedän sen tekevän kehontunteelleni eritiysen hyvää… Saamattomuudelleni ei ole mitään selityksiä. En vaan ole saanut aikaiseksi.

Mullahan on taas ollut ah niin hyviä tekosyitä takapakkiin (kilpparivajisongelmia, lymfaturvotuksia – ja kaikkien tekosyiden äitipuoli: vaihdevuodet ). Nyt otin taas kerran itseäni niskapersotteella (olen itsekin jo seonnut laskuista, monesko kerta tää mahtaa olla!). Mun vauhtivuodet ei oireile enää yhtään mitenkään, joten ne eivät ole alibi millekään (eivätkä ole olleetkaan muuta kuin unihäiriöitten kautta, koska en ole “potenut” muuta). Mutta hitto soikoon, jos joskus meinaan saavuttaa tavoitteeni, jonka julkistin kirjoittaessani 7 vuotta sitten:

Maaliskuun 1. päivänä 2005

Tunnustan, Modesty Blaise on ihanteeni.
Olen geneettiseltä perimältäni hylje, joka teknisesti luokitellaan omenaksi, en vieläkään osaa mitään taistelulajia (olen käynyt vain Tai Chin ja aikidon tutustumiskurssit) ja painoa minulla on Modestyksi aivan liikaa. Seikkailutkin ovat enimmäkseen vain päässäni, mitä nyt pari krimiä keskeneräisenä pöytälaatikossa.

Tänään päätin, että ihminen saa mitä tahtoo. Ja minä tahdon Modestyksi. Saa sitä tahtoa sarjakuvahamon kaltaiseksi, vaikka on jo liki 50-vuotias! Annoin itselleni aikaa, tiedän ettei vaihdevuosia lähestyvän naisen vatsamakkara muutamassa viikossa mihinkään sula. Ehkä jo ensi syksynä (ehkä viiden vuoden päästä) olen jo paras
mahdollinen Modesty, niillä eväillä jotka minulle on annettu. Joku kyynikko voisi todeta, että köyhän miehen Modesty, mutta en anna sen lannistaa itseäni.
Tavoite on siis asetettu. Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu olemalla realistisia! Mutta, jotta tavoite ei tuntuisi liian ylivoimaiselta, jaan sen osiin. Zen-mielenlaatuni mukaisesti lähden liikkeelle siitä, että kaikki on tässä juuri nyt. Keskityn siihen, mitä teen juuri nyt, ne isommat tavoitteet ovat mielen pohjalla.
MUISTILISTA TAVOITTEISTANI
1. Päivittäin liikun enemmän ja pidän liikuntaohjelmastani mahdollisuuksien mukaan kiinni. Nautin siitä, että saan harrastaa eri lajeja ja vahvistaa kroppaani. Treenaaminen onsamanlainen tapa kuin kahvinjuonti: ilman sitä ei voi elää.
2. Viikoittain seuraan edistymistäni. Punnitsen, mutta varsinkin uskon peiliin ja mittanauhaan ja löystyviin vaatteisiin.
3. Puolen vuoden päästä painoni on pudonnut 5 kiloa ja/tai vyötäröni on kaventunut 5 cm.  Rasvaprosenttini on sekin alentunut 5% nykyisestä. Painonpudotus ei ole se olennainen päämäärä, vaan mittojen kavennus.
4. Vuoden kuluttua, siis 1.3.2006, olen säilyttänyt mittani ja löytänyt itselleni sielua ja ruumista ilahduttavan ruokavalion sekä treeniohjelman ja oppinut kehittämään ja vaihtelemaan niitä.
5. Pitkän tähtäimen tavoitteeni: olen vielä 70-vuotiaanakin Modesty Blaise. Vanhempi vain. Teräsmummo, joka hallitsee kiinalaisen taistelulajin. En alistu siihen, että vanhetessaan ihminen väistämättä tulee raihnaiseksi. Toivottavasti viisastun iän karttuessa, ja varmasti joskus minullekin ilmaantuu ryppyjä ja harmaita hiuksia. Mutta henkisesti ja fyysisesti teräksinen mummo voi ottaa vanhenemisen seikkailuna!

Jos olisin taipuvainen häpeämään, minun pitäisi nyt hävetä… Mutta koska asenteeni on, että shit happens, eikä itsesääliin jäädä makaamaan, niin totean: Olen saavuttanut tavoitteistani sen, että olen löytänyt juuri itselleni sopivan ruokavalion. Liikkuminen on elämäntapa, mutta riittävän rankka ja riittävän suunnitelmallinen liikkuminen ei ole. Painoni on noussut 5 kiloa. Ja sitä myöten rasvaprosenttini ja mittani. En ole raihnainen, olen terve (lukuunottamatta kystaa kilpparissa ja lymfasairautta), minulla ei ole ryppyjä, mutta pari harmaata hiusta olen pongannut. Olen toteuttanut seikkailuhaaveitani ja selättänyt pelkojani. Henkisesti olen teräksisempi kun seitsemän vuotta sitten.

MUTTA FYYSISESTI EN. Ärri. Aika ajoin on kuitenkin terveellistä lopettaa puhuminen ja alkaa töihin. Juhani Pitkäsen  minulle laatimia treeniohjelmia olen noudattanut säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten toteutaan kaikkea treenaamistani ylipäätään. Olen Juhanille jo todennutkin, että olen varmastikin toivottomin tapaus hänen valmennettaviensa joukossa. Kohteliaana miehenä hän kiisti, mutta en minä tähänkään saamattomuuteeni mitään alibia keksi.

Minulla on aikaa treenata juuri niin paljon kuin viitsin. Mulla vaan on taipumus elää liikaa pääni sisällä ja unohtua lukemaan ja kirjoittamaan useiksi tunneiksi silloinkin kun pitäisi nostaa se ahteri penkistä… Tähän on nyt tultava loppu. Tänään.

Tutkin treenitilastojani HeiaHeiassa:

Olen tänä vuonna liikkunut 215 tuntia, nyt alkaa viikko 30, vain kävelyä on tullut joka viikko (ja siivoamista…). Kävelyä 76 kertaa, kahvakuulia 25 kertaa & voimaharjoittelua 5 kertaa, (lymfa)hieronnassa olen käynyt 19 kertaa, meditoinut 18 kertaa ja tiikeri-qigong-harjoituksen tehnyt 17 kertaa. Vuonna 2011 liikuin 354 tuntia. Tänä vuonna pistän tavoitteeksi yli 400 tuntia. Loppuvuonna kuvion pitää muuttua niin, että kahvakuulailua ja voimaharjoittelua tulee tuplasti enemmän. Muuten suostun julkisesti ruoskittavaksi,  ja  Marko Suomi saa ristiä minut Saksan Tiikerin sijaan Saksan Lillerolälleröksi!