Mitä ihmiset haluavat kuulla – ja mitä he eivät haluaisi…
Tiedehuumoria sarjakuvien muodossa, kannattaa tsekata! www.phdcomics.com
Mike Howard kirjoittaa:
Kalorit ovat täydellinen väline dieettikirjailijoille ja guruille, jotka haluavat pelata ylipainonsa kanssa taistelevien tunteilla. Anti-kaloriteoria esitetään kahdessa osassa: ensin kirjailija houkuttelee sinut tunnekoukulla – ja siten heikentää kykyäsi kriittiseen ajatteluun – ja sen jälkeen aivoillesi heitetään tekotieteellinen vasen koukku. Tässä muutamia “kaloriteoria on syvältä“ väitteitä, jotka ovat syntyneet ruokavaliohihhuleiden mielissä. Hihkaiskaa, jos olette kuulleet nämä aiemmin:
- Neuvo syödä enemmän ja liikkua vähemmän vihjaa, että te olette laiskoja ahmatteja.
- Ylipainoiset ihmiset eivät syö enempää kuin laihat ihmiset.
- Kaloreitten laskeminen ei toimi: “Tutkimukset ovat osoittaneet tämän“.
- Kaloreitten laskeminen on pakkomielteistä (äärimmäistä, ortorektista jne.)
- Hiilihydraatit/ insuliini lisäävät rasvaa – eivät kalorit
- Keskity ruuan LAATUUN sillä MÄÄRÄLLÄ ei ole niin suurta merkitystä
Itse asiassa kaloreitten laskeminen on syypää ylipainoepidemiaan, pakko-oireiseen häiriöön (OCD), Euroopan talouskriisiin ja ehkäpä myös Tomin ja Katien avioeroon.
Kaloriteorian lyttääminen avaa miellyttävän kultaisen polun gurun julistamaan ravitsemukselliseen ihmemaahan.
Ennen kuin pureudun aiheeseen, miksi anti-kaloriteoriointi on enimmäkseen jättimäinen keko strutsinpaskaa, esitän ikiaikaisen kysymyksen:
Onko kalori kalori?
Vastaus on vakuuttava…”tavallaan, mutta ei ihan”. Yritän esittää tämän niin armeliaan lyhyesti ja kansantajuisesti kuin mahdollista. Kannattaa pitää mielessä, että väitteeni ei ole, että kaloriteoria on ehdottoman tarkka ja erehtymätön laskelma, joka toimii kaikilla ja kaikissa olosuhteissa. Esitän tämän varauksen, koska väistämättä kuulen aina “3500 kcal nallekarkkeja ei ole sama kuin 3500 kcal lohta ja kaalia”. Kiitos, ymmärrän tämän kyllä. Tässä on se tahra “kaloreita sisään, kaloreita ulos” teoriassa. On totta, että eri makroravinteilla (hiilihydraateilla, proteiinilla ja rasvalla) on erilaisia fysiologisia seuraamuksia – tässä tapauksessa proteiinin käsittely aineenvaihdunnassa kuluttaa enemmän energiaa. Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaloriteoria olisi virheellinen, eikä se liioin tarkoita etteivätkö kalorit olisi se päätekijä painonhallinnassa. * kunhan proteiinien aineenvaihdunta otetaan huomioon.
Väitteeni on, että kaloreilla on SUURIN merkitys laihtumisessa ja lihomisessa. Sitä tosiasiaa et voi paeta, että sinun täytyy olla jatkuvalla kalorivajeella laihtuaksesi tai jatkuvilla ylikaloreilla lihoaksesi – täysin riippumatta siitä mikä on ruokavaliosi hiilihydraattien, proteiinin ja rasvan suhde (* kunhan proteiinien aineenvaihdunta otetaan huomioon.)
The Sensible Middle Part 1: In Defence of Calories
(Vapaa suomennos VT)
Itse olen kommentoinut kaloriteoriaa tällä linjalla:
Kalori ei kuitenkaan ole kalori?
Perinteiset ohjeet laihduttajalle kuuluvat: syö vähemmän, liiku enemmän. Ohje ei ole huono, mutta missään tapauksessa se ei ole riittävä. Perinteisen kaloriteorian mukaan silloin, kun ihminen saa syömästään ruoastaan vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa elintoimintoihinsa sekä arkiaktiivisuuteensa, siitä seuraa automaattisesti laihtuminen. Vastaavasti, kun hän saa ruoasta enemmän energiaa kuin tarvitsee, hän lihoo.
Vaikka termodynamiikan ensimmäistä lakia, jonka mukaan energiaa ei voida luoda eikä hävittää vaan ainoastaan muuttaa muodosta toiseen, ei olekaan kumottu, ihmiselimistössä kaavio on monimutkaisempi. Ruoan mukana tulleet ravintoaineet jakautuvat elimistössä eri tavoin, elimistö käyttää osaa hyödykseen ja varastoi toisen osan. Energian hyväksikäyttö tapahtuu solutasolla.
Elimistöllä on myös omat keinonsa pitää syönti ja kulutus tasapainossa. Jos liikut enemmän, elimistösi saattaa viestittää, että pitäisi myös syödä enemmän. Jos syöt vähemmän, elimistösi haluaa säästää energiaa ja hillitsee liikkumishalujasi. Lopputulos voi siis olla plus miinus nolla.
Parhaimmassakin tapauksessa kaloriteoria antaa vain laskennallisia tuloksia. Ei ole mitenkään sanottua, että laihdut, vaikka syöt 500 kcal vähemmän ja liikut 500 kcal enemmän, ja teknisesti elimistösi on siis 1000 kilokalorin vajeella. Saatat laihtua tai olla laihtumatta.
Kaloreiden pilkuntarkka tuijottaminen on siten käytännössä vaikeaa ja varsinkin turhauttavaa. Pääset paljon tehokkaammin kiinni painonpudotukseen, kun paneudut nälänhallintaasi. Toistaiseksi tiedetään varmasti vain se, että hiilihydraatteja rajoittavan laihdutusruokavalion teho perustuu parempaan kylläisyysvaikutukseen. Proteiinit ja rasva pitävät pitävät hiilihydraatteja paremmin nälkää. Kalorivajeeseen pääsee nälättömämmin, kun vaihtaa turhat hiilihydraatit proteiiniin ja laadukkaisiin rasvoihin.
Eri ravintoaineiden vaikutukset hormonitoimintaan vaikuttavat myös kalorinkulutukseen. Esimerkiksi tyydyttynyt rasva vaikuttaa vaikkapa testosteronin tuotantoon, tämä puolestaan vaikuttaa välittömästi energiankulutukseen. Testosteroni on osallisena myös lihasten kasvussa , mikä taas vaikuttaa energiankulutukseen.
Miten sitten voit tietää olevasi kalorivajeessa? Sen tietää varmaksi vain siitä, että laihtumista ja rasvaprosentin alenemista tapahtuu. Jos laihtumista ei tapahdu, et ole kalorivajeessa, vaikka laskelmasi siltä näyttäisivätkin.
Lyhyesti: Laihtuaksesi ja polttaaksesi kropan rasvavarastoja tarvitset kalorivajetta, vaikka intomieliset satuihin uskojat kuinka muuta väittäisivät. Erilaiset nettilaskurit ja muut kalorilaskennan apuneuvot ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain karkeasti suuntaa-antavia, ja virallisten laihdutusneuvojien ohjeet karkeita yksinkertaistuksia.
Sen sijaan, että käyttäisit energiaasi taulukkolaskentaan, keskity olennaiseen: hormonitoimintasi tasapainottamiseen ja nälänhallintaan.
Vastikään ilmestyi uusi tutkimus, joka taas antoi uuttaa tuulta purjeisiin runsasrasvaisuuden nimiin vannoville. Tutkimus oli pieni, mutta se oli ensimmäinen, joka ei perustunut koehenkilöitten omiin raportointeihin. Odotan mielenkiinnolla lisätutkimuksia.
Mutta kuten tutkijat itsekin huomauttivat, runsasrasvainen ruokavalio lisäsi elimistön tulehdustilaa (toisin kuin eräät gurut julistavat) ja nosti stressihormoni kortisolin tasoja. Pidempiaikaisella tutkimuksella todennäköisesti selviäisi, että nämä tekijät johtavat uuteen lihomiskierteeseen. Kuten elävässä elämässä olen usein nähnyt tapahtuvan. Tiedän, ettei tätä haluttaisi kuulla. Tiedän, että saisin enemmän ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, jos julistaisin ilosanomaa “Kaloriteoria on kuollut- voita kahviin ja pirtelöön!” En kuitenkaan tee sitä, koska moraalini ei anna myöten ryhtyä hevonpaskageneraattoriksi.
Minusta järkevin ja laihtumisen kannalta toimivin vaihtoehto on edelleen keskitie: paljon kasviksia ja marjoja, höttöhiilareiden tilalle hyviä rasvoja monipuolisesti ja kylläisyyden takeeksi riittävästi proteiinia.
“Luonto liioittelee vain silloin, kun se on epätasapainossa” kirjoitin Maanantaisoturin dieetissä. Se kannattaisi ihmiseläimen viisasteluissaan muistaa.
Kalori on kalori jos energiaa katsoo. Mutta se, mihin se energia menee, on paljon monimutkaisempaa. Ihmiset ovat sekä solu- että bakteeritasolla erilaisia, vaikka dna onkin 99,5% samanlainen. Laihtumista tapahtuu silloin, jos hormonaaliset säätelytekijät, lähinnä leptiini, toimii. Mikäli olet sekä insuliiniresistentti (kiitos liiallisten hiilihydraattien) että leptiiniresistentti (kiitos esimerkiksi fruktoosin), aivosi kuvittelevat sinun olevan nälkiintynyt, vaikka todellisuudessa energiatarvetta ei ole. Mikäli leptiini toimii ja sinulla on rasvakudosta (jonka evoluutiossa olemme saaneet polttoainevarastoksemme), aivosi eivät ohjaa sinua syömään lisää. Mikäli leptiini ei toimi, aivosi kertovat sinun olevan nälkäinen, tunnet nälkää ja pakonomaista tarvetta syödä lisää sekä kehosi hormoonit, eli veressä eri elimille kulkevat signaalit, käskevät kehoasi säästämään energiaa muuntamalla mm. kilpirauhashormoonin tuotantoa jne. Laihtumisen kemian kannalta tärkeintä on saada keho käyttämään rasvasoluihin tallennettua energiaa (lipaasin avulla). Tähän tilaan päästäkseen aivojen tulee ohjata verenkiertoon sellaisia hormooneita, jotka tämän “energiavaraston” käyttöönoton mahdollistavat. Esimerkiksi stressi aiheuttaa tilan, jossa keho valmistautuu koko ajan pakenemaan sitä kuvitteellista leijonaa. Stressi ohjaa aineenvaihdutaamme ja pitkäaikainen stressi aiheuttaa taas masennuksen, joka on merkki siitä, että stressihormoonien tuotanto ei kytkeydy pois päältä. Jos laihduttaa ajatellen “liiku enemmän syö vähemmän”, stressaantuu, samoin jos tuntee koko ajan nälkää (nälkä = aivojen tuottama tunnereaktio). Energiaahan kuluu sekä elimistön toimintaan, lämmön tuottoon että liikkeeseen (lihaksiin). Periaatteessa voi laihduttaa hankkimalla itselleen kuumeenkin, jos elimistön omaa energiankulutusta ei voi lisätäv vaikkapa lisälihaksilla, jotka levossakin kuluttavat energiaa. Eli jos asiaa oikein miettii, laihtuakseen pitää palauttaa normaali suhtautuminen ruokailuun siten, että kehon säätelyjärjestelmät toimivat. Yksi avaintekijä säätelyjärjestelmien palauttamisessa on irrottautuminen ruoka-aineaddiktioista, johon viimeaikaiset teollisuuden tekemät kotkotukset ovat meidät koukuttaneet. Toisin sanoen, laihtuminen lähtee siitä, että aivojen osa nucleus accumbens, eli mielihyvää tuottava keskus, on “tyydytetty” muutoin kuin esimerkiksi makealla, ruoka-aineparanteella tms. Tämän jälkeen ihminen pitäisi laihtua automaattisesti, jos leptiini toimii normaalisti: ihmisen ei tee mieli syödä lisää jos hän on kylläinen. Tällä logiikalla on täysin väärin syyllistää lihavia, koska he eivät voi aivoilleen mitään, niin kuin ei yksikään elävä organismi maan päällä. Toki näläntunteen psyykkaaminen positiiviseksi tunteeksi on myös mahdollista, mutta se ei kaikilta luonnistu. Päinvastoin, voisiko narsismin lisääntyminen korreloida sitä, että ihminen joutuu elämään tunteidensa vastaisesti pysyäkseen kuosissa?
“Eli jos asiaa oikein miettii, laihtuakseen pitää palauttaa normaali suhtautuminen ruokailuun siten, että kehon säätelyjärjestelmät toimivat. Yksi avaintekijä säätelyjärjestelmien palauttamisessa on irrottautuminen ruoka-aineaddiktioista, johon viimeaikaiset teollisuuden tekemät kotkotukset ovat meidät koukuttaneet.”
Kyllä vain, tästä olen kirjoittanut Maanantaisoturin dieetissä.
“Toisin sanoen, laihtuminen lähtee siitä, että aivojen osa nucleus accumbens, eli mielihyvää tuottava keskus, on “tyydytetty” muutoin kuin esimerkiksi makealla, ruoka-aineparanteella tms. Tämän jälkeen ihminen pitäisi laihtua automaattisesti, jos leptiini toimii normaalisti: ihmisen ei tee mieli syödä lisää jos hän on kylläinen.”
Akkurat, sanoisi saksalainen
” Tällä logiikalla on täysin väärin syyllistää lihavia, koska he eivät voi aivoilleen mitään, niin kuin ei yksikään elävä organismi maan päällä.”
Lihavien syyllistäminen on paitsi väärin myös täysin hedelmätöntä. Ylipainoiset syyllistävät myös itse itseään, sekin on hedelmätöntä. Mutta vastuun ottaminen omasta itsestä ei ole itsensä syyllistämistä, vaan juuri sitä – vastuun ottamista.
“Toki näläntunteen psyykkaaminen positiiviseksi tunteeksi on myös mahdollista, mutta se ei kaikilta luonnistu.”
Anorektikoilta onnistuu… Mutta sellaisen terveen, aidon nälän tunteminen on positiivinen juttu!
” Päinvastoin, voisiko narsismin lisääntyminen korreloida sitä, että ihminen joutuu elämään tunteidensa vastaisesti pysyäkseen kuosissa?”
Kiinnostava näkökulma
Mä oon ainakin itse huomannut itsestä että jos keho toimii hyvin niin silloin ainoa asia mikä aiheuttaa lihomista on se psyyke.
Kehon hyvin toimiminen on mulle sitä että on hyvässä aerobisessa ja lihaskunnossa. Voi harrastaa rankkaa(kin) liikuntaa ja elimistö palautuu hyvin. Harrastaa lihaksia vahvistavia asioita, kuntosalia yms. Tuloksena on elimistö joka kaipaa terveesti ruokaa mutta ei liikaa.
Jos taas on huonossa kunnossa niin aineenvaihdunta pienenee.. siis ruuantarve pienenee ja tuloksena on helposti se että ei saa riittävästi ravinteita ja elimistö ei pysty käsittelemään ravintoa oikein; insuliini, leptiini ym. oikuttelevat.
Toisin sanoen jos aineenvaihdunta toimii oikein liikasyöminen johtuu jostain muusta kuin fyysisestä tarpeesta.