Pitkänäperjantaina pakkasimme pyörät auton takakonttiin ja ajoimme Chalons-en-Champagneen (reilut 400 km meiltä).  Se päivä meni shoppailuun (samppanjat kannattaa ostaa tavarataloista eikä tiloilta, neuvoi meille yksi ranskalainen tuttava …).

chalons-en-champagne

Lauantaiaamuna lähdimme pyörillä kiertämään Champagnea.  Ajoimme Condé-sur-Marnen kautta Ambonnayhin, sieltä Bouzyyn ja sieltä Tours-sur-Marneen ja takaisin Chalons-en-Champagneen (joka on 50 000 asukkaan pikkukaupunki hiukan varsinaisen samppanja-alueen ulkopuolella).

laurentperrier

Samppanjatiloille pitää tavallisesti ilmoittautua etukäteen, jos haluaa tulla maisteluun. Pääsiäisenä ne eivät olleet edes auki, enkä usko että pyöräilystä olisi tullut mitään, jos ne olisivat olleet auki …

aijaUkko ja Keltaisen Lesken viljelykset.

hiilaripastoriÄijä halusi ehdottomasti, että laitan treenipäikkyyni kuvan hiilaripastorista retkilounaalla … Taikinakuoressa oli umpilihaa, hemmetin hyvää! Olin ylpeä itsestäni, kun olin kaupassa saanut madamen tajuamaan, että haluaisimme nuo leivonnaiset lämpiminä. Meidän ranskamme oli varmasti komiikan huippu, mutta joka paikassa asiat tulivat hoidetuiksi. (Ja selvyyden vuoksi: join viinipullosta alle puolet, joten en harrastanut tankojuoppoutta ;))

Huviretken kesto oli hiukan vajaat 6 tuntia.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme pyöräreitin päinvastaiseen suuntaan ja ajoimme Marnen kanavan rantoja pitkin.

marnen-kanavaRanskassa ei ainakaan näillä kulmilla ole kovinkaan kattavasti pyöräteitä.  Chalons-en-Champagnessa oli välillä katujen laitaan merkitty väylä pyörille, mutta se loppui vähän väliä kesken suoran. Sitten piti ajaa vaan autojen välissä. Mutta vaikka ranskalainen ajotapa on melko ”luova” ja vauhti kova, kauniisti he väistivät pyöräilijöitä.

kaurisparkaNäimme kanavassa parikin kaurista, joille oli käynyt köpelösti … Teillä näkyi muuten paljon kuolleita eläimiä.

Retken kesto oli 3 tuntia ja vartti.

Illalla katsoimme hotellihuoneen telkusta jotain pyöräilykisaa. Niiden äijien vauhti oli noin 41 km tunnissa. Meidän on keskimäärin neljännes siitä. Me retkeilemme ja nautiskelemme, emme kilpaile.

Yritin tässä äskettäin virittää äijäni kanssa keskustelua aiheesta ”Miten eroavat toisistaan mountain-baikkaajat, kilpapyöräilijät ja taittopyörillä tai moultoneilla retkeilevät?” Ukko alkoi pitää esitelmää pyörien vanteista ja muista teknisistä ominaisuuksista (hmph, insinöörit …).  Vaikutelmani on, että kilpapyöräilijät ovat usein arroganttia väkeä, ja hupaisan näköisiäkin tepastellessaan kuin ankat niillä pyöräilykengillään. Mountainbaikkaajat taas ovat kovakuntoisia extremehenkisiä miehiä ja naisia. Me retkipyöräilijät olemme sitten tällaisia pyöreämasuisia nautiskelijoita!