LKT Timo Kuusela kommentoi blogissaan Hiilaritietoiset-foorumilla:

Lääkärilehden (21/22 2009) sivuilla haastatellaan tunnettua lihavuustutkijaamme professori Aila Rissasta.

Rissanen toteaa Leikkaukset eivät ratkaise lihavuusepidemiaa otsikoidussa jutussa mm:

– ”Olen huolissani, että laihdutusleikkauksista ollaan tekemässä messiasta, joka ratkaisee koko lihavuusepidemian”

– Rissasen mielestä nyt olisi oikea aika miettiä lihavuuden hoidon kokoketju alusta loppuun uudelleen. ”Lihavuuden hoito on Suomessa ihan levällään”.

– ”Nyt hoitoon pääsy on sattuman varaista. Määrätään pillereitä lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon, mutta kunnollista elämäntapaohjausta on vaikea saada”, Rissanen valaisee.

”Hoidon järjestys pitäisi muuttaa kokonaan”.

Rissasta säestää samassa artikkelissa endokrinologi Timo Sane, harkitsevaksi tunnettu:

– ”Minua tökkii ajatus, että lihavuus voitaisiin kirurgisesti poistaa Suomesta”, Timo Sane toteaa.

Hakematta mieleeni nousee ajatus, että pakon edessä realiteetit aletaan tunnustaa. Rempallaan on lihavuuden hoito. Rempallaan on lihavuuteen liittyvien aineenvaihduntasairauksien (SV-taudit, II-diabetes, rasvamaksa ja muut) ehkäisy ja hoito. Korjaan sen verran, että SV-tautien päätetapahtumien hoito on ollut menestys.

Vielä Lääkärilehden numeroon 21/22 2009.

PERTTI MUSTAJOKI LKT, professori: Pitäisikö suomalaisten lihottamista tehostaa?

Tyylilaji on ehkä satiirinen pamfletti?

– ”Kun Yhdysvallat tosissaan ryhtyy johonkin, jälkeä syntyy. Tämän ajan tunnetuimpia saavutuksia on maan nostaminen lihavuuden suurvallaksi. Tosin emme ole pienessä Suomessakaan olleet toimettomina.”

– ”Autojen tulva ja halpa bensa lopettivat ihmisten kävelemisen siinä määrin, ettei kaupunkeihin enää tarvinnut rakentaa jalkakäytäviä.”

– ”1960-luvulla alkoi operaatio, jolla pienet perhefarmit korvattiin teollisella maanviljelyksellä. Kolmessakymmenessä vuodessa rasvan ja sokerin hinta saatiin laskettua alas ja lihavuuden edistämisen kannalta kiusallisten kasvisten hinta nostettua puolitoista kertaiseksi.”

– ”Pitkällä tähtäimellä ehkä tehokkain toimenpide on ollut suunnata lihottavan ruuan markkinointi lapsiin.”

– Myös Suomessa vähärasvaiset ruuat on onnistuttu pitämään kalliimpina kuin rasvaiset. Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat riittävän hintavia.

Ruokapakkausten ja pikaruoka-annosten koon kasvattamisessa emme jää jälkeen muista maista. Monet koulut ovat onnistuneet säilyttämään makeis-ja limuautomaattinsa vastalauseista huolimatta.”

– ”Miten Suomen ponnistelut ovat tehonneet? Aika hyvin on pärjätty, sillä selvästi yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Valitettavasti keski-ikäiset luupäät eivät tällä vuosikymmenellä ole enää suostuneet lihomaan. Onneksi nuorten aikuisten tulos korvaa takaiskun. Heidän keskuudessaan reilusti lihavien määrä on edelleen mukavasti noussut. Samoin teini-ikäiset ovat kiltisti reagoineet yhteiskuntamme lihottamispyrkimyksiin.

Mutta älkäämme tyytykö tähän. Jatkakaamme ponnisteluja saavuttaaksemme maailman kärkimaiden lihavuustason.”

Yhden aika vanhan luupään mielestä Pertti ei vielä ole kuullut tasapainoisesta luonnollisesta ravitsemuksesta, jossa hiilihydraattien määrä rajoitetaan kehon sietotasolle. Monet kutsuvat menetelmää VHH-ravitsemukseksi. Vanhan luupään tavoin jo hyvin monet pärjäävät ihan mukavasti ja lääkityskin vähenee. Muistamattomuudesta johtuva vähien lääkkeiden oton unohtaminenkin vähenee.