Forencich kirjoittaa: ”Given the universally-agreed upon wretchedness of injury, one would think that we would have developed a strong understanding of injury-resistance and that we would spend a substantial amount of time actually practising it. In fact, we have done nothing of the sort. — We worship those who conquer dread diseases and patch up broken bodies. In contrast, we have scarsely a word to say about people who prevent diseases and injuries. We don’t give awards for injury prevention because success in this field is largely invisible; it is defined by things that don’t happen.”

On oikeastaan todella hassua, miten pienella vaivalla saattaa olla laaja vaikutus: mulla on oikean käden kyynärpään ympärillä lihaskudos todennäköisesti hiukan revähtänyt. Käsi toimii, mutta tietyt asennot sattuvat ja voiman puristaminen varsinkin. Niinpä en ole pystynyt kuin vähän mobbaamaan ja venyttelemään. En ole halunnut sauvakävellä, pyöräillä, enkä varsinkaan kahvakuulailla käsi kipeänä. Nyt alkaa treenitauko olla kipurajalla henkisesti, alkaa olla siis aika treenata vieläkin jonkin verran kipeällä kädellä … Mutta entistä vakuuttuneemmaksi tuli Forencichin ajatuksista: tärkeintä olisi estää tämmöiset etukäteen. Hyvä eläin ei itse aiheuta toheloinnillaan loukkaantumistaan!

Mainokset