Lähde: Aulikki Saarinen/Terveys

Kivun ja tulehduksen syntymekanismit

Kipu on eräänlainen kudosvammasta varoittava hälytysmerkki. Vamman syntyminen ärsyttää ”kipuhermoja” lähettämään ärsykkeitä selkäydintä pitkin aivoihin, missä ne muuttuvat kivun tunteiksi. Kudoksen vahingoittuessa lihaksiin välittyy selkäydintä myöten suojarefleksin laukaisevia ärsykkeitä, jotka voivat aiheuttaa lihaskrampin. Kipuimpulssien muuntuminen aivoissa kivuntunteeksi voi laukaista myös joukon psyykkisiä oireita. Kipurefleksit voivat aiheuttaa myös verenpaineen laskemista, sydämen tykytystä ja pahoinvointia. Kudoksissa syntynyt vamma tai tulehdusreaktio aiheuttavat kipua ja lisäksi kipuhermojen herkkyys lisääntyy. Tämän oletetaan olevan seurausta siitä, että vahingoittuneista soluista vapautuu joukko sekä kipua tuottavia että tulehdusta aiheuttavia aineita.

Vahingoittuneista soluista vapautuu arakiidonihappo -nimistä rasvahappoa, joka on avainasemassa tulehdusreaktioissa. Kaksi eri entsyymijärjestelmää hajottaa tätä rasvahappoa, jolloin syntyy prostaglandiineja (hormonien tavoin toimivia rasvahappoja) sekä niille läheisiä aineita. Tämän seurauksena verisuonet laajenevat, jolloin neste ja prostaglandiini kulkevat helpommin niiden läpi – syntyy turvotusta ja lämpö nousee. Arakiidonihapon hajotessa syntyy myös aineita, jotka ”houkuttelevat” valkosoluja syntyneeseen kudosvammaan.Valkosolut huolehtivat elimistön tulehduksen puolustus- ja paranemismekanismista, mutta voivat saada aikaan myös haitallisia tulehdusprosesseja.

Tulehdus on kudosvamman parantumisen ensimmäinen vaihe. Se on myös tärkeä puolustusmekanismi elimistön vapauttamiseksi vieraista esineistä. Tulehdusreaktio aiheuttaa usein myös kudosten paineen lisääntymistä nesteen kertymisen seurauksena (turvotusj, joka voi vaikeuttaa verenkiertoa ja haitata paranemista. Pitkään jatkunut tulehdus voi aiheuttaa arpien muodostumista.

Kivut ja tulehdustilat urheilussa

Urheilijoilla on kolmenlaisia vammoja, joihin elimistö reagoi kivulla ja tulehduksella:

* – äkilliset vammat

* – ylikuormituksen aiheuttamat vammat

* – hankauksesta johtuvat vammat.

Ylikuormitusvammat ovat toistuvien, yksipuolisten tai virheellisten harjoitusten seurausta. Ne aiheuttavat kipua, joka on elimistön varoitus epäkohdista ja jonka tarkoitus on viestittää loukkaantuneen kehonosan tarvitsevan lepoa. Jos tästä varoitusmerkistä huolimatta jatkaa urheilemista – aluksi on mahdollista päästä kivusta verryttelemällä tai kipua lieventävien lääkkeiden avulla – on vaarana kudosvamman paheneminen ja ns. kipukierteeseen joutuminen. Kiputila voi tulla krooniseksi, jolloin hoito voi olla sekä vaikeaa että pitkäaikaista lepoa vaativaa.

Ylikuormitus aiheuttaa yleisimmin vammoja niiden lisäksi tulehduksia lihasjännerakenteissa. Tulehdusreaktioita voi syntyä myös niissä kohdissa, joissa jänteet ja nivelpussit kiinnittyvät luihin. Luuston ylikuormitus voi aiheuttaa myös väsymismurtumia. Hankauksen seurauksena syntynyt kitka aiheuttaa kudosvammoja esim. jänteen ja jännetupen tai jänteen ja limapussin välisissä liukupinnoissa. Tällaisia kudosvammoja voi syntyä myös kudokseen ulkoapäin kohdistuvan paineen vaikutuksesta. Kaikkien kudosvammojen kohdalla on oleellista tehdä oikea diagnoosi mahdollisimman nopeasti, jotta asiaankuuluva hoito voidaan aloittaa.

Kylmän käyttö lieventää kipua, joten sitä voidaan käyttää sekä tapaturmissa että kroonisissa vammoissa. Kylmän vaikutuksesta verisuonet supistuvat, mikä osaltaan rajoittaa verenvuotoa ja turvotusta, mihin myös vamman sitominen vaikuttaa. Jäähdyttämistä tulee jatkaa melko pitkään. Tehotakseen kylmän vaikutuksen tulee ulottua syvälle loukkaantuneeseen kudokseen. Kylmäsuihketta käytettäessä kylmän vaikutus tehoaa vain 3 – 4 mm:n syvyyteen ja sitä voidaa käyttää vain lyhyen aikaa, koska se saattaa aiheuttaa paleltumia. Kun suihkutus lopetetaan, loppuu myös suihkeen viilentävä vaikutus ja viilennetyn alueen verenkierto vilkastuu. Teho on siis päinvastainen kuin toivottu. Suihketta tuleekin käyttää vain paikalliseen kivunlievitykseen pinnallisissa kudosvammoissa, joissa ei ole verenvuotoa eikä repeytymiä. Verenvuotoa ja tulehdusta hillitsee parhaiten jääpusseista tehty kääre. Kylmän lisäksi hoitoon kuuluvat paineside, kohoasento ja lepo. Verenvuodon rajoittamiseksi jäähdyttämistä tulee jatkaa 30 – 60 min. Jääpusseja voidaan joutua vaihtamaan saman lämpötilan ylläpitämiseksi. Pitempään jatkettuna jäähdyttämisellä on ainoastaan paikallisesti kipua lievittävä vaikutus ja veren-vuodos lakattua se saattaa jopa hidastaa vamman paranemista.

Ylikuormitusvamman hoito

Ylikuormitusvammojen hoidossa on aktiivilevolla tärkeä osa. Potilas suorittaa tällöin liikkeitä, jotka eivät kuormita loukkaantunutta jäsentä. Vahingoittunutta jäsentä voidaan myös hoitaa lämmöllä (lämpötyynyt, lämpösuojat, ultraäänihoito yms.). Lihaskuntoharjoitukset kuuluvat ylikuormitusvammojen kuntoutusohjelmaan, koska nämä vammat esim. lihaksistossa paranevat nopeammin, jos lihaksia harjoitetaan. Ylikuormitusvammoissa on eduksi käyttää kipua lievittäviä ja tulehdusta torjuvia lääkkeitä. Lepo on aluksi tärkeää, koska se lievittää oireita, etenkin kipua ja jäykkyyttä.

Kipua lievittävät ja tulehdusta torjuvat lääkkeet

Kipua lievittäviä, kuumetta jä tulehduksia torjuvia lääkkeitä kutsutaan myös antiflogisteiksi eli anti-inflammatooriset lääkeaineet jotka eivät ole sukua kortisonille. Tämän ryhmän lääkkeille yhteisistä vaikutusmekanismeista tärkein, joskaan ei ainoa, on prostaglandiinien ja sille läheisten aineiden muodostumisen ehkäiseminen eli tulehdusreaktion torjuminen.

Löysin lääkelaatikosta JomoIce-geeliä ja hain ibuprofeenia… Paluumatkalla aloin sitten miettiä, että miksi pitää syödä ibuprofeenia? Auttako se KIPUUN vai TULEHDUKSEEN? Kun ei mun käsi ole kipeä, jollen tee sillä sellaista, mikä tekee kipeää. Mutta en minä tuosta tullut hullua hurskaammaksi. Lääke ei siis paranna tulehdusta vaan ennaltaehkäisee sitä? Höh. No, miksi sitä sitten syödään siinä vaiheessa kun tulehdus jo on syntynyt?

Mainokset