Luin vastikään Pertti Mustajoen kirjan Berliiinmunkki ja muita kirjoituksia painonhallinnasta. Kirjassa Mustajoki kirjoittaa piiloliikunnasta. Termi oli minulle outo ja koko asia entuudestaan tuntematon.

Ihmisten liikkumattomuus on lisääntynyt huimaa vauhtia. Asiantuntijat arvioivat, että meiltä on kadonnut ”viisi tuntia kävelyä” päivässä. Se ei taatusti helpota painonhallintaamme. Mutta joukossa on kuitenkin niitä, jotka pysyvät hoikkina, kaikesta ruoan runsaudesta ja liikunnan vähyydestä huolimatta. Yksi selitys ilmiölle on piiloliikunta.

Ensimmäiset havainnot piiloliikunnasta tehtiin Phoenixissa Arizonassa parikymmentä vuotta sitten. Tutkimuksessa laitettiin joukko ihmisiä suljettuun tilaan, heitä yliruokittiin ja estettiin liikkumasta. Koehenkilöt luonnollisesti lihoivat kaikki, mutta joukossa oli sellaisia jotka lihoivat vain aivan vähän. Kun tutkijat selvittivät syytä vähäiseen lihomiseen, he havaitsivat että nämä ihmiset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin enemmän lihoneet. Tämä aktiivisuus on ”piiloliikuntaa” siksi, että se on liikehtimista, jota ihminen itse ei juuri huomaa. Hyvä esimerkki piiloliikunnasta on lapsi, joka ei pysy paikoillaan hetkeäkään. Kyseisessä tutkimuksessa tuon suljetun tilan aktiivisimman ja passiivisimman ihmisen energiankulutuksen ero vastasi kahden tunnin reipasta kävelyä. Ero on huomattava, kun ottaa huomioon, ettei tilassa ollut mitään mahdollisuutta varsinaiseen liikunnanharrastamiseen.

Tämä avaa kiinnostavia mahdollisuuksia sellaisille ihmisille, jotka eivät saa kiksejä varsinaisesta treenaamisesta. Hyöty- ja arkiliikunnan lisäksi kannattanee ryhtyä kiinnittämään huomiota kaikenlaiseen pikkuliikehtimiseen, sitähän on helppo tietoisesti lisätä ja tehostaa ilman että menee varsinaisen treenin puolelle (jos vastenmielisyys liikuntaa kohtaan on yhtä suuri kuin parilla mun kaverilla :)).