Olen varmaankin moneen kertaan jo kirjoittanut olevani Aki Loikkasen opetuslapsi terveysfilosofiassani. Akihan opettaa,

ettei terve keho vanhene eikä sairastu.

Ajatus varmaan herättää monissa kapinan,”suuruudenhullua”, ”yli-ihmisajattelua” … Kun luin hänen ajatuksensa ensimmäisen kerran, innostuin valtavasti. Otin sen haasteena vastaan!

Toinen lause, jota mielelläni hoen, kuuluu: ”Mitää suurta ei ole saavutettu olemalla realistisia”.

En ole saavuttanut terveystavoitettani, tietenkään. Kyllä minä vanhenen, elän vaihdevuosia,  kierto puhisee viimeisiään ja turvottaa ja ahdistaa. Silmäkulmissani on harakanvarpaita. Sairastan kroonista lymfatukosta (jonka epäilen pahentuneen juuri vaihdevuosien hormonimuutosten vuoksi), minulla on taipumus allergiaan (siitepöly, aurinko, eläin- ja muu pöly), mitä Aki pitää hyvin kummallisena ihmisellä joka jo pitkään on rajoittanut tärkkelystä ja sokeria ruokavaliossaan. Akin mielestä niin ei pitäisi olla. Allergiaoireeni ovat selkeästi helpottaneet ja vähentyneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Oma selitykseni on, että jäljellejääneet allergiaoireeni johtuvat mieleni (yli?)herkkyydestä.

MUTTA minulla ei ole sukuni sairauksia, metabolista oireyhtymää, sydän- ja verisuonitautia, diabetesta, astmaa, korkeita kolesteroleja jne. Siinä mielessä olen terve kuin pukki.

Kun nyt olen potenut kättäni (ilmeisesti siinä oleva vaiva on kokenut metamorfoosin hölmön touhuasennon vammasta hiirikyynärpääksi, kun en tajunnut että hiiren käyttö rasittaa siinä missä joku treenaaminenkin; mulla on muuten kämmenen alareunassa ja peukalon sisäsyrjässä hiirikovettumat .. ) JA kun olen potenut flunssaa, huomaan terveyden merkityksen. En ole sairastanut kiertoflunssia aikoihin, joskus ne yrittävät tulla ja kytevät, mutta luovuttavat sitten. Nyt flunssa pääsi iskemään, mutta podin sen kuitenkin oudon lievänä. Kuume oli lähinnä lämpöä, joka paikkaa särki ja väsytti nelisen päivää. Ja se siinä. Ääni meni välillä käheäksi, mutta yskää tai kurkkukipua ei tullut. Nokassa tuhisi, mutta kunnon räkätaudiksi se ei muuttunut

Tällä viikolla myös päätäni on särkenyt useampaan kertaan, sekin  välillä lähes kokonaan kadoksissa ollut taipumus (jännitysniska -> päänsärky). Eilen särky yltyi ihan hillittömäksi, ja illalla tein kaiken mitä keksin saadakseni selkäni ja niskani rentoutumaan ja päänsäryn hellittämään (ainoastaan perinteisen suomalaisen kokovartalopuudutuksen jätin kokeilematta). Särkylääkkeitäkin kokeilin, mutta eivät vaikuttaneet mitään. Tulin ajatelleeksi, että stressi ja paha mieli asuvat varmaankin selässä (näitä ehdottoman tieteellisiä Varpu-totuuksia). Niinpä keskityn hoitamaan stressiä ja yritän karkottaa pahan mielen.

Tulevalla viikolla alkaa tämän vuoden toinen lomajakso, pääseen itäkarjalaiseen saareen rauhoittumaan syksyiseen hiljaisuuteen. tarkoitukseni on antaa mielen ja ruumiin levätä, mutta tietysti myös ideoida loppusyksyn töitä. Viime viikot ovat jälleen kerran osoittaneet, kuinka alkutaipaleella olen mielenhallinnassa. Aivan selvästikin annan työpaineiden vaikuttaa liikaa. Ennen kuin opin hallitsemaan mieleni, en kyllä etene terveystavoitteeni saavuttamisessa.

Mainokset