Eilen opiskelin muun ohessa pranayamaa. Koko käsite oli ennestään vieras, olen joogan sanskritinkieliset nimet unohtanut autuaasti, mikäli koskaan olen niitä tuntenutkaan. Opettelin bastrika-mahahengitystekniikkaa, en ihan oppinut.

Samaan syssyyn tuli Facebookin kautta linkki oikeaan kahvakuulatyönnön (mulle ei ole oikein koskaan selvinnyt mikä ero on työnnöllä ja pystypunnerruksella, ja kumpi ”jerk” sitten on :)) hengitystekniikkaan.

”Länsimaalainen opettaa, että ruumiin terveys hyvin suuressa määrin riippuu oikeasta hengittämisestä. Itämaalainen ei ainoastaan myönnä, että hänen länsimaalainen veljensä on oikeassa, vaan lisää, että paitsi sitä fyysillistä hyötyä, minkä ihminen saavuttaa oikein hengittäen, saa hän siitä lisäksi henkistä voimaa, onnea, itsensähillitsemiskykyä, selvänäköisyyttä ja moraalista voimaa. Ymmärtäessään hengittämisen taidon merkityksen hän kasvaa myös henkisesti.”

Yogi Ramaharaka: Hengittämisen taito (WSOY 1964; suom. Ruth Serlachius)

Mainokset