kävin kurkkaamassa marksin lokiin:

”Mitä ihmettä? Nykyisin, jonkun kisareissun tai leirinvedon jälkeen kestää useita päiviä ennen kuin saa minkäänlaista treenirytmiä takaisin. Onkohan tämä yleistä vai pitäisikö olla huolissaan. Otin vähän aamulla tuntumaa treeniin 20kg tempauksilla pihalla, raikkaassa syysilmassa. Sitten olikin jo kiire lähteä viemään lapsia hoitopaikkoihin ja mennä omaan.

Mutta siis, onko normaalia että palautuminen kestää näin kauan? Olenko tulossa vanhaksi? Johtuuko se säästä?”

Olen huomannut, että mun on vaikea päästä treenirytmiin a) lomien b) sairastamisen c) viikonloppujen d) melkein minkä tahansa jälkeen … Ja sitten kun otan itseäni niskasta ja RYHDYN treenaamaan, tuntuu aivan taivaalliselta. Mutta se rupeaminen! Säästä se ei johdu, mua häiritsee sää vain silloin kun liian kuuma, ja kesähelteilläkin olisi mahdollista treenata aamulla varhain. Ikä? Jos Markolla palautumisen hitaus johtuu iästä, mulla palautuminen kestäisi sitten varmaan juhannuksesta jouluun, puolimetusalem kun olen.

Markon blogissa jake heke kysyi viisaasti: ”Oletko pystynyt päivittäin katkaisemaan informaatiotulvan? Oletko levännyt tarpeeksi?”

Minä kyllä pystyn lepäämään tarpeeksi (elämäänsä on helppo muovata mieleisekseen, kun tekee kotona töitä ja on lapseton). Mutta tuo informaatiotulva! Nytkin olin tekemässä qigongia, kun tietokone pimpautti merkin sähköposteista kirjanpitäjältä. Kesken qigongin koneelle ja sitten maksamaan laskuja ja tutkimaan ensimmäinen vuosipuoliskon tasetta ja tilinpäätöstä. Ja sitten pitikin jo vilkaista Kahvakuulafoorumia ja Hiilaritietoisia ja Facebookia ja …. Ja sitten piti tutkia kirjojeni myyntitilastot ja sitten huomasin että Laihdu ilman nälkää -kotiruokakirjasta on otettu neljäs painos, mutta kustantaja on unohtanut lähettää mulle tekijänkappaleet. Ja sitten postia kustantamoon ja sitten piti jo vilkaista Anin ja Massun blogeja …

Lopputulos: tässähän tää päivä on mennyt. Töitä olen oikeasti tehnyt tunnin ajan (oikeaksi työksi lasketaan tekstin tuottaminen). Lopun aikaa olen haahuillut. Käännös etenee järkyttävän hitaasti.Mun ongelmani on oikeasti tuo informaatiotulvan katkaiseminen. Voisin kusettaa itseäni väittämällä, että haahuilu kuuluu luovuuteen ja aina kirjan tässä vaiheessa (ja kaikissa muissakin vaiheissa … ) haahuilen. Voi hitto!

Nappasin Markolta videon. Aloitan niskapersotteeni sillä.

No niin, ja nyt sitten ukko soitti, että on kahden ja puolen tunnin päästä työmatkalta kotona. Kiireen vilkkaa pistämään kaalipata uuniin. Siis sen jälkeen … 😉

Mainokset