Olen lyhyen ajan sisällä saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat ryhtyneet syömään hiilihydraattitietoisesti, mutta aprikoivat rasvansyöntiään. Yhtä epäilyttää ryhtyä syömään runsasrasvaisesti, toinen on havainnut ruokavaliomuutoksen jälkeen kolesteroliarvojensa  huonontuneen (siis HDL:n laskeneen, LDL:n ja triglyjen nousseen)  jne.

Saan melko usein myös viestejä ihmisiltä, jotka kertovat, että ”vaikka olen vetänyt hiilarit melkein nollaan ja syön runsaasti rasvaa, en laihdu”. Minun kirjoistani ihmiset eivät kuitenkaan ohjeita nollahiilareista ole voineet löytää, enkä ole koskaan julistanut rasvan ilosanomaa suupielet kiiltävinä.

Väännän rautalangasta, mitä tarkoitan:

1. Rasva on laihduttajalle monin tavoin hyödyksi.

2. Laihduttajan kannattaa kuitenkin muistaa, että hänen pitäisi jättää elimistölleen mahdollisuus polttaa sitä kertynyttä vararasvaa. Tätä mahdollisuutta ei ole, jos rasvaa tulee riittävästi syötynä.

3. Se, kuinka paljon rasvaa on sopiva määrä, on täysin yksilöllistä ja riippuu painosta, terveydentilasta, geeneistä, elämäntavoista, mieltymyksistä jne.

4. Rasvaa ei pidä pelätä, mutta ei sen kanssa tarvitse liioitellakaan.

Olen havainnut, että kun ihmiset ryhtyvät vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, he usein riemastuvat ikihyviksi ”kun vihdoinkin saa käyttää rasvaa”. Tämä johtaa helposti myös ylilyönteihin; aletaan paistaa makkaroita voissa ja kruunata ateria aimo kimpaleella homejuustoa, monta kertaa viikossa, ei vain satunnaisesti. Joku onnekas saattaa laihtuakin näin. Mutta aika moni ei laihdu, ja sitten ihmetellään, että ”mikä minussa on vikana, kun dieetti ei toimi” tai ”vähähiilihydraattinen dieetti ei toimi, kokeilin”.

Kun runsaasti ylipainoinen alkaa laihduttaa, hän voi ottaa puoletkin energiastaan rasvasta. Tässä ajattelen Udo Erasmuksen tavoin, en Atkinsin. Ja vaikka en uskokaan luonnollisen tyydyttyneen rasvan haitallisuuteen, en myöskään pidä viisaana tolkutonta tyydyttyneen rasvan syömistä. Liika on liikaa mitä tahansa. Esimerkiksi, jos kolesteroliarvosi muuttuvat yllä mainitulla tavalla huonoon suuntaan, kannattaa tehdä kurssintarkistus.

Kysymys, joka jokaisen terveystietoisen ja terveystietoisen laihduttajan kannattaa esittää itselleen on: syönkö rasvoja itselleni optimaalisen määrän ja tarpeeksi monipuolisesti?

Välttämättömiä rasvahappoja ovat monityydyttymättömät omega 3- ja omega 6-rasvahapot. Niiden saannin ihanteellisesta suhteesta ovat asiantuntijat hiukan eri mieltä, mutta yksimielisiä he ovat siitä, että omega 3-rasvahappoja tarvitaan nykyruokavaliossa enemmän. Eräät suosittelevat 1:1, toiset 1:2 ja kolmannet 1:3 (siis 1 g omega 3 suhteessa 3 g omega 6). Liika omega 6:n saanti (ja liian vähäinen omega 3:n) lisää elimistön tulehdusta, aiheuttaa raaja- ja lihassärkyjä, korkeaa verenpainetta ja lisääntynyttä insuliiniresistenssiä.

Ensimmäinen askel tuon suhteen korjaamiseksi on ryhtyä syömään rasvaista kalaa (kalaöljykapseleita) ja lopettaa auringonkukka-, maissi- ja soijaöljyn käyttö.

Rasvaiset juttuni jatkuvat vielä usean postauksen verran. Tulen käsittelemään rasvojenpuutteen oireita, erilaisia rasvahappoja ja niiden tervysvaikutuksia, rasvojen käsittelyä ja säilytystä jne.
Advertisements