JYRKI LEHTOLA KOLUMNOI ILTALEHDESSÄ:

Kun koko ruumiin valtaa pettymys peruspalveluministeri Paula Risikkoon, ollaan tekemisissä elämän ja erotiikan peruskysymysten kanssa. Valtiolliselle alennuskompleksillemme on tärkeää rajoittaa kansalaisten elämää ensimmäisinä Euroopassa, mutta tuntuu, ettei seinäjokelainen perushottis Paula Risikko yritä kylliksi.

Risikko on ilmoittanut haluavansa Suomesta maan, jossa kukaan ei polta eikä juo, ja jossa elämänilo löytyy sauvakävelystä, mutta eikö tuo ole jopa Risikolta laiskaa ja kunnianhimotonta? Seuraavassa neuvoja Risikolle, miten voimme rakentaa Suomesta maan, jossa kansalaisten sijasta priorisoidaan kansanterveyttä.

Joka kolmanteen myytävään tupakka-askiin on asetettava tappava räjähdyspanos, jotta tulisi varmasti selväksi, että hengellä tässä leikitään. Alkoholi- ja tupakkabrändeistä on luovuttava ja niille on annettava yhteinen nimi ”Ei yhtään kuulia, brou!”, jonka Risikon työryhmä on näppärästi muotoillut konsultoimalla Suomen vanhinta nuorisokielen asiantuntijaa.

Jos joku nauraa humalassa, se saa sakkoja, koska Risikon työryhmissä kukaan ei ole nauranut vuosikymmeniin, joten tuollaisen käytös ei voi olla normaalia. Ja jos joku nauraa selvin päin, se on varmaan humalassa, joten varmuuden vuoksi kannattaa sakottaa.

Pitkäaikaistyöttömät palkataan sairaaloiden eteen ampumaan niiden edessä tupakoivia kroonikkopotilaita polveen. Koska verisinä sairaalan edessä makaavat kroonikkopotilaat vahingoittavat Suomi-brändiä, niitä saa ampua toiseenkin polveen, jos ne jäävät makaamaan sairaalan eteen uikuttamaan, kuinka polveen sattuu.

Lihavuuskin on vaarallista kansanterveydelle. Läskeille pitäisi tehdä jotain, koska nuoret voivat ottaa niistä esimerkkiä ja haluta läskeiksi. Vuosi 2010 olisi julistettava kansalliseksi läskien pilkkausvuodeksi, jonka aloittaisi presidentti Tarja Halonen pilkkaamalla uudenvuodenpuheessaan läskejä, mikä tekisi siitä ensimmäisen Halosen puheen, jossa on sisältöä eikä vain peräkkäin aseteltuja sanoja.

Entä terveelliset asiat? Väärin käytettyinä ne ovat kansanterveydelle vaarallisia. Avomaakurkulla voi sokaista itsensä, kävelysauvalla tappaa ihmisen ja yhden kansalaisen perusoikeudet voivat aiheuttaa toiselle kansalaiselle sydänkohtauksen. Paula Risikko, ryhdistäydy! Nyt pitäisi perustaa työryhmä ja laatia säännöt, minne ne avomaakurkut ja perusoikeudet voi tunkea, ettei tule onnettomuuksia.

Lehtolan pakina kärjistää  mainiosti trendin, jonka olen havainnut Suomessa: kansa jakautuu kahtia, toiset ovat askeettisia himohiihtäjiä ja maratoonareita ja toiset makaavat sohvalla, syövät roskaruokaa ja kanavapujottelevat.  Täällä Saksassa kulttuuri on kokonaan toinen. Täällä mennään kuntosalille, pelaamaan tennistä tai patikoimaan JA sen jälkeen istutaan kaikessa rauhassa oluttuopin tai kakkukahvien äärellä. Aivan kaikkien liikuntapaikkojen lähistöllä on kahvila ja/tai ravintola.

Juttusarjassani Kunto ja terveys -lehdessä olen yrittänyt tuoda vähän uudenlaista näkökulmaa liikkumiseen. Liikunta voi olla nautinnollista ja hauskaa. Ja terveydentila vain paranee kun ei ryppyotsaisesti nipota, vaan nautiskelee treenin jälkeen jotakin herkkuna pitämäänsä. Koska mieli ja ruumis ovat erottamattomat, ruumis voi hyvin kun mieli voi hyvin. Ja mieli voi hyvin, kun se on iloinen ja energinen ja nauttii elämästä.

Juttusarjani kolmannessa osassa kerron patikoinnista Saksan Alpeilla. Lähdemme parin viikon päästä aivan Saksan lounaiskolkkaan Itävallan rajalle Berchtesgadeniin (juuri sinne, missä on Hitlerin Kotkanpesä). Tarkoituksemme on patikoida Königseen ympäristössä, siemailla olutta ja nauttia baijerilaistunnelmista. Juttu ilmestyy sitten vuoden viimeisessä numerossa.

Mainokset