Oppilaat ihmettelivät Zen-opettajansa ilmiömäistä keskittymiskykyä. ”Kun seison, niin seison. Kun kävelen, niin kävelen. Kun syön, niin syön. Kun puhun, niin puhun”, hän valaisi. Oppilaat väittivät itsekin tekevänsä samoin. ”Ei, kun te istutte, te jo seisotte. Kun te seisotte, te jo kävelette. Kun te kävelette, te olette jo määränpäässä …”

Mainokset