Lähdimme torstaiaamuna ajamaan kohti Saksan kaakkoisinta nurkkaa Berchtesgadeniin. Ajelimme hissuksiin, joten olimme vasta kahden jälkeen iltapäivällä perillä. Torstaina ehdimme ennen pimeän tuloa (kello 17 on jo säkkipimeää) kiertää hiukan Oberschönauta, jossa sijaitsi majapaikkamme Gasthof Kohlhiasl. Patikoimme tunnin ajan pitkin kyläteitä ja sitten olikin jo aika mennä nauttimaan ensimmäiset paikalliset oluet.

Perjantaina menimme aamiaiselle heti, kun aamiaistarjoilu alkoi. Niinpä olimme jo puoliyhdeksältä patikkavarusteissa valmiinä lähtemään liikkeelle. Perjantain kohteemme oli Watzmannhaus.

alpit pieni 1

Reitti oli todellakin varsinainen sydämen ja verisuonten kuntotesti. Menomatka oli tietenkin pelkkää nousua ja puuskutusta. Paluumatka oli sitten pohkeiden ja etureisien piinaa.

alpit pieni 2Reitti oli kuitenkin enimmäkseen helppokulkuista, eikä missään vaiheessa eteen tullut esimerkiksi metalliputkiaskelmia pitkin kallionseinämää kiipeämistä … Tiedän kokemuksesta, että siinä vaiheessa korkeanpaikankammoni pysäyttäisi matkanteon.

Reitti kulki Oberschönausta Ständlerin, Hammerstielin, Schapbachin, Saubenalmin ja Mitterkaseralmin kautta Falzalmiin (1670 m), joka jäikin määränpääksemme. Watzmannhausille olisi pitänyt jatkaa sakeassa sumussa. Ja sitä emme pitäneet viisaana.

alpit pieni 3Alkuperäisestä reittisuunnitelmastamme jäi uupumaan yhden tunnin patikointi ylöspäin. Ehkä olisin sisulla jaksanut, olisin ainakin yrittänyt ilman tuota sumua. Palasimme siis samaa reittiä takaisin laaksoon. Matkan pituus oli noin 23 km. Korkeusero 1000 m, kuljettu korkeusero 2000 m. Retken kesto 7 h 30 min. Tauot olivat aika lyhyitä. Maxsyke 174 (93%), keskisyke 132 (71%). Kulutus 6476 kcal (”Mit Vorsicht geniessen!” tuumi ukkoni tuon kuullessaan).

Lauantaina määränpäämme oli Grünstein. Sinne pääsee kolmea reittiä: kiipeämällä kallionseinämää pitkin ylös, patikoimalla jyrkempää rinnettä tai patikoimalla loivempaa. Me patikoimme ylös jyrkkää rinnettä ja tulimme alas loivempaa reittiä.

alpit pieni 6

Tällä kertaa retki kesti  5 h ja kulutus oli 3014 kcl. Syke ei noussut missään vaiheessa yhtä korkealle kuin edellispäivänä, mutta jalat saivat taas paluumatkalla kyytiä (olivat vielä edellispäivästä hiukan kipiät).

alpit pieni 5

Alppihytille saavuttua kuuluu joko juoda olut tai syödä kaakkua. Ei liene vaikea arvata, kumpaa tein. Tukka ei ole hyvin, mutta kello näkyy.

Sunnuntaina kiertelimme paluumatkalla Regensburgin vanhaa kaupunkia noin tunnin verran.  Kaupungissa ei pysty liikkumaan törmäämättä Thurn und Taxis -nimeen. Me emme käyneet Gloriaa tapaamassa (vaikka täti entisenä punkkarina ja nykyisenä kreivittärenä onkin aika mielenkiintoinen) mutta tietenkin kävimme syömässä bratwursteja ja paikallisia erikoismakkaroita regensburgereita – ja maistoimme paikallista olutta.

Kirjoitan alppipatikoinnista artikkelin tämän vuoden viimeiseen Kunto ja terveys-lehteen. Siinä kerron tarkemmin vaikutelmistani.

Ja jos joku kiinnittää huomiota tähän oluen mainostamiseen, väännettäköön rautalangasta: kulutin patikoinnissa pidennetyn viikonlopun aikana noin 10 300 kcal. Jos olisin juonut enemmän kuin 1-2 olutta päivässä, en olisi urakasta selvinnyt. Mutta Baijerissa nyt kertakaikkiaan kuuluu syödä makkaraa ja juoda olutta!

Mainokset