Taas kerran voi huomata, miten niin sanotut tutkimusuutiset lehtiin ja nettiin kulkeutuvat: ensin joku tiedelehti julkaisee  tutkimuksen vaikkapa vähähiilihydraattisen  ruokavalion ja isokalorisen ruokavalion (siis suurinpiirtein samassa suhteessa kaikkia makroravinteita sisältävän) vaikutuksista laihduttajan mielentilaan. Ensimmäisen lehden ”tiede”toimittaja lukee mahdollisesti koko tutkimuksen, mahdollisesti vain referaatin tai silmäilee ylimalkaisesti ja vetää siitä mieleisensä otsikot. Mieluiten mahdollisimman raflaavat. Tämä tapahtuu vaikkapa Jenkkilässä. Sitten ruotsalainen ”terveys”toimittaja nappaa siitä uutisen todennäköisesti alkuperäislähdettä vilkaisemattakaan. Toinen ruotsalaislehti ja muutama blogikirjoittaja tarttuvat uutiseen. Seuraavaksi Suomessa esimerkiksi YLE:n uutistoimittaja nappaa uutisen, otsikoi sen raflaavasti (ja koska isokalorinen ruokavalio on Suomessa jokseenkin tuntematon, hän muuttaa sen huolettomasti vähärasvaiseksi; tai ehkei toimittaja itsekään tiedä, mitä isokalorinen tarkoittaa). Tästä maakuntalehti napaa uutisen koska näin saadaan laadittua lehden tärkeitä ilmoittajia (Leipurien Tukku, Leipätiedotus jne) ilahduttava uutinen: Vhh ahdistaa laihduttajaa (LUE PIILOVIESTI: syö leipää, niin ei ahdista!).

Uutinen leviää kulovalkean tavoin lehdissä ja nettisaiteilla. Kuinka moni lukija viitsii kaivaa alkuperäisen tutkimuslähteen ja lukea koko tutkimuksen? Kun eivät ns. tiedetoimittajatkaan, bloggaajista puhumattakaan, viitsi?  (minäkään en ole lukenut kuin referaatin :))

Jotta saisimme edes jonkinlaista luotettavaa tietoa ravitsemustieteen tutkimustuloksista, meidän olisi pakko penkoa jokaikisen uutisen taustat. Koska me emme voi luottaa lehtien tiede- ja terveystoimittajien huolellisuuteen ja uutisoinnin oikeellisuuteen. Mutta kenen aika sellaiseen riittää?

Advertisements