Laihduttaminen parantaa mielialaa, mutta ei vähähiilihydraattisella ruokavaliolla

Sekä vähärasvainen että vähän hiilihydraatteja sisältävä laihdutusdieetti johtivat painonlaskuun vuoden kestäneessä kokeessa. Sen sijaan laihduttajien mielialaan ne vaikuttivat eri tavoin: kumpaakin ruokavaliota noudattavilla mieliala parani ensimmäisen kahden kuukauden aikana mutta vuoden kuluttua vähän hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla olleiden mieliala oli painunut takaisin lähtötilaan. Vähärasvaisen ruokavalion noudattajilla parantunut mieliala säilyi. Syytä tähän ei toistaiseksi tiedetä.

Kun reilusti ylipainoinen pääsee laihduttamisessa alkuun, hänen mielialansa paranee. Tämä on todettu jo aiemmin. Sen sijaan aiemmin ei ole verrattu erityyppisten dieettien vaikutusta mielialaan. Australiassa asiaa lähdettiin selvittämään tutkimuksessa, johon otettiin 104 ylipainoista tai lihavaa ihmistä. Ikää osallistujilla oli keskimäärin 50 vuotta ja painoindeksi oli keskimäärin 33 kg/m2.

Osanottajista puolet arvottiin vähärasvaiselle, mutta runsaasti hiilihydraatteja sisältävälle dieetille, toinen puoli ruokavaliolle, jossa oli vähän hiilihydraatteja mutta runsaasti proteiineja ja rasvaa. Energiamäärä oli sama kummassakin ruokavaliossa, noin 1500 kcal vuorokaudessa. Koe kesti vuoden ja sen aikana seurattiin paitsi painon kehittymistä myös koehenkilöiden mielialaa useilla eri mittareilla. Älyllisiä kykyjä mitattiin työmuistilla ja reaktionopeudella.

Laihdutustulos oli sama molemmissa ryhmissä ja vuodessa paino putosi keskimäärin 14 kiloa. Kahdeksan ensimmäisen viikon aikana osallistujien mieliala parani molemmissa laihdutusryhmissä. Sen jälkeen vähähiilihydraattisen ruokavalion syöjien mieliala alkoi heiketä ja vuoden kuluttua heidän mielialansa oli palannut lähtötilaan. Vähärasvaisella dieetillä olleilla parantunut mieliala säilyi loppuun asti.

Tutkijoilla ei ole varmaa vastausta siihen miksi painon alenemisesta huolimatta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla olleiden mieliala palasi lopulta lähtötilanteeseen. Mahdollisia selityksiä on useita. Ensinnäkin, vähähiilihydraattisen ruokavalion pitäminen voi olla hankalaa yhteiskunnassa, missä tyypilliseen länsimaiseen tapaan syödään paljon hiilihydraatteja kuten leipää ja pastaa. Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi muuttua myös yksitoikkoiseksi.

Kielteinen vaikutus voi välittyä myös aivojen kemian kautta. On mahdollista että runsas proteiini ja rasva vaikuttavat serotoniinin, tärkeän hermovälittäjäaineen aineenvaihduntaan. Älyllisen toiminnan kannalta molemmat laihdutuskuurit vaikuttivat samalla tavoin. Ns. työmuisti parani hieman vuoden aikana, reaktioaika pysyi samana.

(YLE tiede, Archives of Internal Medicine)

Uutisestä ei käy ilmi, kuinka vähähiilihydraattisella ja minkälaisella sovelluksella koehenkilöt toteuttivat vhh:ta. Itse en ole ollut (tietoisella) ketogeenisellä koskaan, mutta hiilihydraatteja ja tärkkelystä olen rajoittanut radikaalisti jo yli 7 vuotta. Mielialani on pysynyt hyvänä.

Yksitoikkoisesta ruokavaliosta sen verran, että kyllä pasta- ja perunaruoatkin tylsäksi voivat käydä. Ja ainainen leivän mussutus.

Omat kokemukseni runsashiilarisesta ja vähärasvaisesta painonvartijatyyppisestä laihduttamisesta ovat olleet turhauttavia, se ruokavalio aiheuttaa minulle lähes syömishäiriöistä ja pakkomielteenomaista keskittymistä ruoan ajattelemiseen. Tämä kokemus on lukemattomilla muillakin, joiden kanssa olen asiasta vaihtanut ajatuksia.

Sitä en osaa sanoa, miten erittäin runsasrasvainen ja erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaa mielialaan.

Ote tulevasta kirjastani Hormoniharmoniaa (ilmestyy helmikuussa 2010):

Serotoniinin tasoja on mahdollisuus nostaa tehokkaasti myös ilman suklaalla ja makeisilla tai pastalla, perunoilla ja leivällä tapahtuvaa sokeritankkausta. Elimistö valmistaa serotoniinia tryptofaani-nimisestä välttämättömästä aminohaposta. Tryptofaania sisältäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi mantelit, banaanit, kuivatut taatelit, raejuusto, simpukat, tonnikala, kalkkuna ja kaura.

Myös B6-vitamiini osallistuu aktiivisesti serotoniiniaineenvaihduntaan. Sitä sisältävät esimerkiksi hirssi, tattari, kaura, simpukat, hummerit ja katkaravut. Monipuolisen B-vitamiinitäydennyksen saa oluthiivasta. Myös valo nostaa serotoniinitasoja. Tämän vuoksi monet neurologit suosittelevat kirkasvalohoitoa kaamosaikaan.

Toinen mielialaan vaikuttava aivokemikaali on dopamiini. Elimistö valmistaa dopamiinia tyrosiinista, joka sekin on aminohappo, jota saamme valkuaisainepitoisista ruoista. Tyrosiini tarvitsee myös B12-vitamiinia ja foolihappoa sekä magnesiumia tuotantoonsa. Runsaasti tyrosiinia sisältäviä ruoka-aineita ovat mantelit, avokado, banaani, raejuusto, kurpitsansiemenet, maapähkinät sekä seesaminsiemenet. B12-vitamiiinia saadaan kalasta ja maitotuotteista, maksasta, munista, parsakaalista ja tummasta riisistä.

[Olen lihavoinut vhh-yhteensopivat lähteet ”mielialaruoille”. Nuo muutkin lähteet sopivat hiilaritietoisille, jotka harrastavat säännöllisesti liikuntaa.]

Ilmeisesti tuon tutkimuksen vhh-koehenkilöt söivät jotenkin rajoittuneesti. Minäkin masentuisin, jos joutuisin pelkillä pihveillä ja pekonilla elämään. Ne molemmat maistuvat minulle, mutta vain yhtenä osana ruokavaliotani. Kasvikset, marjat, hedelmät sekä siemenet ja pähkinät pitävät minun mieleni iloisena. Pasta, peruna ja runsas leivän syönti vaikuttaisivat vain lamaannuttavasti, turvotus ja väsähdys ja sitä kautta mielialan lasku seuraisivat niitten syömisestä …

LISÄYS!

Perenna on Hiilaritietoisissa kaivanut esiin alkuperäisen tutkimuslähteen ja analysoinut sitä:

Abstraktin mukaan:
Makroravinteet E%..hh….prot….rasvat
Vähähiilarinen………..4……35………61
Vähärasvainen………46…..24………30

Kokonaiskalorimäärä oli 1500 kcal/pvä. 4 E% hiilareita on 60 kcal. Jos gramma hiilareita tuottaa 4 kcal, 60 kcaliin mahtuu noin 15 g hiilareita. Erittäin, erittäin vähähiilarinen dieetti siis. Lähentelee ekstreemiä.

Abstraktin tuloskappaleessa kerrotaan, että vähähiilarisella (pitäisikö sanoa hiilarittomalla?) ryhmällä triglyt laskivat ja HDL ja LDL nousivat enemmän kuin vähärasvaisella. Johtopäätöslauseessa ei kiinnitetä mitään huomiota triglyihin ja HDL:ään, ollaan vain huolestuneita LDL:n noususta. Juurihan jossakin jenkkien ohje-suositus-tms-sivustossa mainittiin metabolisen oireyhtymän markkereista huolestuttaviksi vain kohonneet triglyt ja laskenut HDL.

Eli vhh ei ollut vhh:ta vaan ekstreemiketogeenistä (ainakin ensimmäiset pari kuukautta) ja vähärasvainen  ei ollut vähärasvaista vaan lähinnä  isokalorista ruokavaliota (jossa siis kaikkia makroravinteita on suunnilleen saman verran), kuten tutkimusreferaatissa todetaankin.

Mainokset