Sain sähköpostissa linkin kiinnostavaan artikkeliin (kiitos taas, Outi!), jossa kerrotaan vuorikiipeilyä harrastavasta naisesta.

Carinalla oli ennen kiipeilyn aloittamista korkeanpaikankammo, mutta harrastuksen avulla hän pääsi siitä eroon. Pelkoon hän on oppinut suhtautumaan järjellä.

– Totta kai kiipeillessä on tervettä pelätä, mutta kokemuksen myötä oppii hallitsemaan pelkoa. Uskon iästä olevan hyötyä. Elämänkokemus on tuonut harkintakykyä, joka on tärkeä vuorilla. Jos olosuhteet ovat vastaan, silloin pitää kääntyä takaisin.

Poden korkeanpaikankammoa, mutta minulle siedätyshoidoksi riittää patikointi vuorilla. En edes harkitse vuorikiipeilyharrastusta, mutta kiinnostavaa minusta on tuossa toisaalta naisen attityydi, toisaalta hänen tapansa treenata.

PS. Joulukuussa ilmestyvässä Kunto ja terveys -lehdessä on artikkelini alppipatikoinnista Berchtesgadenissa.

Mainokset