ILTALEHTI kirjoittaa:
Joka viides nainen lihoo kymmenen kiloa ensimmäisen aviovuoden aikana. Vastanaineet tunnustavat, että painonhallinta ei ole enää päällimmäisenä mielessä.
Siinä missä hääpäiväänsä odottavilla morsiamilla on tapana laihduttaa näyttääkseen mahdollisimman upeilta alttarilla, saa joka viides tuore vaimo kilot takaisin korkojen kanssa.
22 prosenttia vastanaineista naisista lihookin ensimmäisen aviovuoden aikana keskimäärin noin kymmenen kiloa, kertoo jogurttivalmistaja Yakultin tuore tutkimus. Selvitystä varten haastateltiin 3000 naista.
Enemmän kuin joka viides naisista myönsi, että kertyneistä kiloista oli tullut riideltyä aviomiehen kanssa. Puolet rouvasäätyyn astuneista haastatelluista arveli lihomisen johtuneen siitä, että omaan ulkonäköön ei ollut tullut kiinnitettyä enää niin paljoa huomiota kuin ennen häitä. Joka viides puolestaan tunnusti syöpöttelyn alkaneen jo häämatkalla, kun motivaatio hääpukuun mahtumisesta oli ehtinyt kaikota mielestä.
Jo kersana kiinnitin huomiota siihen, miten nätit tytöt muuttuivat heti naimisiin mentyään: he alkoivat kulkea papiljotit päässä (siihen aikaan oli semmoinen tapa) ja löysissä vaatteissa, ilman meikkiä. Miesten ulkoinen muuttuminen on kai hitaampaa, he lihovat ja lösähtävät pikkuhiljaa?
Jokaisella on tietysti oikeus elää niin kuin haluaa, mutta välinpitämättömyys ulkoista minää kohtaan heijastaa minusta kyllä välinpitämättömyyttä sisäistä minää kohtaan. Puhumattakaan välinpitämättömyydestä elämänkumppania kohtaan. Löysissä vaatteissa, tukka pystyssä ja meikittä minäkin kotona olen, ei sillä …
5 joulukuun, 2009 at 11:21
Olen eri mieltä välinpitämättömyydestä. Tässä elää edelleen uskomus, että naisen tehtävä on olla hoikka ympäristönsä ja miehensä vaatimuksesta. Hoikkuus on pyydys, jonka avulla metsästetään mies ja sen jälkeen nainen voi syyttää repsahduksestaan vain itseään.
Eikö sellaisella naisella ole heikko itsetunto, jonka täytyy laihtua saadakseen jotakin? Tätä vanhaa kikkaa käyttävät hyväkseen myös Painonvartijat. Elämäsi muuttuu auvoiseksi heti, kun pudotat kymmenen tai mieluummin viisitoista kiloa. Saat miehen tai avioelämäsi kukoistaa jälleen, olet energinen ja iloinen supernainen.
En usko tuollaisiin yleistyksiin. Laihtumista tärkeämpää on hyväksyä ulkomuotonsa sellaisena kuin se on. Jos minun on piiskattava itseni liikkeelle vain sen vuoksi, että olisin toisten silmissä hyväksyttävä tai haluttava, enkö tee silloin vääryyttä itselleni. Elän toisten vaatimusten mukaisesti, esittävät nämä vaatimukset sitten terveysviranomaiset tai läheiset.
Kunnioitan ja ihailen naisia, jotka kantavat kilonsa ryhdikkäästi hymyillen. Sellaisia naisia on ilo katsella. Heistä välittyy terve itsetunto, jota eivät muutamat ylimääräiset kilot hetkauta. Ikuisen laihdutuskierteen ja syömisen tarkkailun sijaan he voivat keskittyä heitä kiinnostaviin asioihin, olla luovia ja energisiä. Se on hyvinvointia, jos mikä!
TykkääTykkää
5 joulukuun, 2009 at 12:41
Olen täysin samaa mieltä, ei kauneus ole laihuudesta kiinni. Oma pointtini oli välinpitämättömyys itseä kohtaan, joka on surullista ilmeni se millä tavoin hyvänsä. Mutta jos lihoo esimerkiksi onnellisuutensa vuoksi, sehän on kivaa vain!
TykkääTykkää
6 joulukuun, 2009 at 19:38
…entäs me valmiiksi ylipainoisina naimisiin menneet? Toiset joutuvat sitten laihtumaan sellaiset 50kg, ennenkuin ovan normaalipainossaan. Ja syyt lihavuuteen ovat moninaiset. Liiankin moninaiset… Ei pelkästään mikään välinpitämättömyys itseään kohtaan, vaan siinä saattaa olla paljon muitakin juttuja, miksi lihoo/on lihonut. Voihan sitä lihoa vaikka työn, levon tai sairauden vuoksi…
TykkääTykkää