Annamari Sipilä kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan:

”Kulinaristit ovat saarnanneet jo vuosikausia hitaan ruoan ja hitaan syömisen puolesta. Hitaus on tulossa myös matkailuun, lastenkasvatukseen, sijoittamiseen, liikuntaharrastuksiin, asumiseen ja ihmissuhteisiin.

Mutta ennen kaikkea me tarvitsemme hidasta ajattelua ja hidasta mielipiteenmuodostusta. Tai pikemminkin: Ajatelkoon kukin tykönään ihan niin nopeasti kuin haluaa ja mitä haluaa. Kaikkea ei kuitenkaan kannata oksentaa mielipiteen muodossa muiden ihasteltavaksi. Se on väsyttävää kanssaihmisten kannalta. Hiilijalanjäljessä on ongelmansa, mutta ajatelkaa nyt joskus myös mielipidejalanjälkeä.”

Minusta on kiva vaihtaa ajatuksia eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Mutta mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän kavahdan ihmisiä, joilla on kovin varmat ja muuttumattomat mielipiteet kaikesta. Allekirjoitan myös Sipilän havainnon siitä, että vanhempien miesten on usein vaikea myöntää ettei heillä olisi mielipidettä tai edes tietoa jostakin asiasta. Varsinkin täällä Saksassa keski-ikäiset ja vanhat miehet ovat besserwissereitä vailla vertaa. Ja sekin on totta, että nuorempien keskuudessa besserwisserit voivat olla yhtä hyvin naisia kuin miehiä. Rasittavan voimakkaita ja kiihkeitä mielipiteitä heitetään asioista, joista useimmiten tiedetään aivan liian vähän. Keskustelufoorumeillahan tätä näkee paljon.

Mutta totta on sekin, että on kauhean tylsää keskustella ihmisen kanssa, jolla ei ole mielipiteitä mistään asiasta. Oikeammin: hänellä ei ole ajatuksia. Usein luullaan, että esimerkiksi minulla on voimakkaita mielipiteitä, koska tapanani on esittää kiertelemättä, mitä ajattelen. Mutta ero on siinä, etteivät mun ajatukseni ole mitään kiveen hakattuja mielipiteitä, vaan ajatusten virtaa (Tonavaa :P),  joka muuttuu jatkuvasti uuden tiedon ja uudelleen ajattelun myötä.

Kirjoitustyössäni olen huomannut jo varhain, että kirjoitan nopeasti, mutta ajattelen hitaasti. Siksi valmista tekstiä ei synny päivässä paljoakaan, nopeasta kirjoittamisesta huolimatta.

Zen-henkisenä harjoitan myös ajatuksetonta ajattelua. Silloin kun en ajattele hitaasti.

Säännöllisin väliajoin käynnissä oleva kirjoitustyö, tulevat kirjaideat, puolivalmiit ajatuksenraakileet ja ideanpoikaset alkavat pyöriä päässäni semmoista humppaa, että kärsin unettomuudesta, ahdistuksesta ja masennuksesta (kuten parhaillaan). Silloin auttaa vain syvään hengittäminen ja ajatukseton ajattelu.

Mainokset