Lueskelin Hesarin kolumnisteja, ja sattumalta eksyin lukemaan vanhempaa kolumnia:

Putkiaivo, tule rohkeasti kaapista!

Pekka Pekkala  Kirjoittaja on HS.fi:n tuottaja.

Onko sinulla vaikeuksia keskittyä mihinkään pidemmäksi aikaa? Googlaatko pakonomaisesti tietoa kesken lukemisen?

Alatko hiplata kännykkää heti kun elokuvassa tulee suvantokohta? Olet todennäköisesti moniajon uhri.

Saat jatkuvasti niin paljon virikkeitä, että vanhanaikainen keskittyminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kun valitat asiasta ääneen kollegalle, saat ehkä vastaukseksi pientä hymähtelyä ja toteamuksen ”tervetuloa 2000-luvulle, pitää osata moniajoa”.

Tunnet todennäköisesti itsesi ääliöksi ja alat teeskennellä osaavasi tehdä viittä asiaa yhtä aikaa. Hetken kuluttua huomaat, että työtehosi on romahtanut ja et tunnu saavan mitään aikaan.

Tämä on täysin normaalia, sillä ainakin tieteen valossa moniajoon kykenevä ihminen on mahdottomuus. Yhdysvalloissa tunnettu aivotutkija ja Brain Rules -kirjan kirjoittaja John Medina sanoo aivojen prosessoivan informaatiota yhdessä putkessa.

Jos putkeen kaataa useampia tehtäviä samaan aikaan, ne menevät jonoon ja aivot hoitavat niitä vuorotellen. Tässä tilanteessa aivot kuitenkin kuormittuvat niin paljon, että ihmiset tekevät neljä kertaa enemmän virheitä kuin yhteen asiaan keskittyessään.

Aivot eivät myöskään pysty vaihtamaan salamana tehtävästä toiseen. Jos tunnet että teet sataa asiaa yhtä aikaa etkä saa mitään valmiiksi, asia on juuri niin. Aivosi ovat jatkuvasti kytkin pohjassa vaihtaessaan tehtävästä toiseen. Ei siis ihme, että et etene mihinkään.

Samaa todistaa myös Stanfordin yliopiston elokuussa julkaisema tutkimus, jossa sadalle opiskelijalle tehtiin havainto- ja muistitestejä. Tulos oli shokeeraava: ihmiset, jotka pitivät itseään moniajoon kykenevinä, suoriutuivat kaikissa testeissä huonommin kuin ihmiset, jotka pitivät itseään huonoina ”sekakäyttäjinä”.

Olen aina ollut huono ”sekakäyttäjä”. Olen monesti huomannut olevani täysi fossiili, esimerkiksi tilanteissa, joissa kommunikoin ihmisten kanssa. Keskityn aina siihen ihmiseen, jonka kanssa kommunikoin, oli väline mikä hyvänsä. Itse pidän hyvin loukkaavana käytöksenä sellaista, että samaan aikaan puhuu kännykkään, mesettää ja kirjoittelee sähköposteja ja ehkä katsoo televisiota. Vähemmälläkin tajuaa, ettei toista ihmistä kiinnosta juttusi pätkääkään. Mutta olen huomannut, etteivä toiset jaa käsitystäni. Kyseessähän on ihan normaalina pidetty käytös. Kaikkihan niin tekevät. No, minä en aio edes opetella. Ajatuksiani hajottaa jo ihan tarpeeksi kaikenlainen nettiroikkuminen. Vaikka teenkin sitä erillään muitten vimpaimien käytöstä.

Pystyn juuri ja juuri kuuntelemaan klassista tai jatsia töitä tehdessäni. Kun ajatukseni harhailevat, tsekkailen sähköposteja turhan usein. Tai facebookia, tuota tyhjäkäynnin sampoa. Mutta totuus on, etten saisi koskaan yhtäkään kirjaa valmiiksi, jollen olisi putkiaivo. Joten: olen putkiaivo ja ylpeä siitä!

Treenini ovat niin rempallaan ettei määrää. Viikonlopun liikunta oli hyödyllistä joulusiivousta. Nyt on huusholli putsplank, matotkin käyneet lumisateessa naapureitten ihmetykseksi (saksalaisilla ei edes ole räsymattoja, puhumattakaan että mattoja roikutettaisiin parvekkeilla, etenkään lumipyryssä).

Unihäiriöt syövät treenienergiani (viime yönä heräsin puoli kahdelta, enkä enää sen jälkeen nukahtanut. Nousin ylös neljän jälkeen …).  Mutta olen päättänyt ottaa rauhallisesti ja syyllistymättä, pidän ikään kuin luovaa taukoa ja katselen ympärilleni. Jos saan nukuttua päikkärit, jaksanen tänään treenata.

Mainokset