Minulle on kommentoitu, että sokerittomuus on mahdotonta ja kaikenlainen absoluuttisen tavoittelu turhaa/turhauttavaa. Siksipä on tarpeen määritellä, mitä sokerittomuus minulle tarkoittaa.

* En pyri hiilihydraatittomaan ruokavalioon. En näe sellaisessa mitään mieltä. Kaikki hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet sisältävät käytännössä sokeria. Kasvikset, marjat ja hedelmät kuuluvat jatkossakin ruokapyramidiini. Teen pesäeron vain ruoka-aineisiin, jotka eivät luonnostaan sisällä sokeria. Taustalla on se suuri huijaus, että samaan aikaan kun ihmisiä on pyritty vierottautumaan rasvasta, tuotteisiin on lisätty rasvan sijaan sokeria makua antamaan. En suostu tämän huijauksen uhriksi. Syön ruokaa, jossa on paitsi sen luonnollinen rasvasisältö, myös sen luonnollinen sokerisisältö. En siis suostu myöskään sen huijauksen uhriksi, että käyttäisin tuotteita joiden luonnollinen sokerisisältö korvataan aspartaamilla, sukraloosilla jne.

* En lisää mihinkään sokeria. Toisin sanoen en syödessäni tai ruokaa laittaessani käytä sokeria. Gourmandit kohottelevat nyt kulmiaan, koska sopiva määrä makeutta kuuluu moniin ruokiin.  Niinpä keksin vaihtoehtoisia luonnollisen makean lähteitä.

* En syö mitään, missä on valmiiksi ”piilotettuna” sokeria. Sokerijukurtteja, -rahkoja ja  -vanukkaita en ole syönyt tähänkään mennessä, mutta jos olisin ne jäisivät nyt pois. Mahatar otti blogissaan esiin lihaleikkeleet, joihin nykyään lisätään sokeria. Periaatteen vuoksi myös ne jäävät pois. Tosin käytän tässä tervettä harkintaa, en pidä ongelmaa niin suurena.

* Monille herää varmasti kysymys, miksi en puhu tärkkelyksestä mitään. No puhun nyt sitten. Tärkkelys on vahvaa sokeria (toisin sanoen tärkkelyksen sisältämä sokeri alkaa sulaa jo suussa), kartan sitä normaalielämässä. Leipä turvottaa minua, eikä kuulu normaaliruokavaliooni. Pystyn syömään pari hapankorppua tai näkkileivän palan turpoamatta. Mielelläni siis laajennan sokerittomuuteni koskemaan viljaa. Jätän vain sen varauksen, että jos matkoilla ja retkillä törmään tilanteeseen, jossa muuta ruokaa ei ole saatavilla, mieluummin syön viljaa kuin olen nälissäni. Pasta, riisi ja peruna eivät kuulu normaaliruokavaliooni, ja niiden karttaminen onnistuu ihan hyvin matkoillakin. Perunaa syön vain jouluna, pari kolme ruokalusikallista imeläperunalaatikkoa (en oikein näe syytä lopettaa tuota perinnettä :P).

* En käytä keinotekoisia makeutusaineita. Ne sotkevat elimistön luontaista nälänhallintaa. Hunaja on luonnontuote, saattaa olla että johonkin juhlapyhien erikoisherkkuun käytän tilkan hunajaa. Kuivattua stevianlehteä voin käyttää aamuraejuustoni makeuttamiseen jos mieli tekee. Steviosidin lasken keinotekoisiin makeutusaineisiin, mutta koska se ei aiheuta minulle terveyshaittoja tai nälänhallintaongelmia, saatan käyttää sitä juhlamenyissä.

Tiukasti ottaen SOKERITTOMUUS tarkoittaisi tietysti pelkän rasvan syömistä. Proteiinitkin muuttuvat pieneltä osin elimistössä sokeriksi. Terve järki jo kertoo, että sellaisen tavoittelu olisi sukua esimerkiksi valonsyöjille, jotka uskovat saavansa ilmasta kaiken tarvitsemansa energian.

Olen hyvin laajasti perehtynyt ravitsemuskirjallisuuteen. Loppujen lopuksi allekirjoitan vain yhden kattavan määritelmän: ”Ihminen on kautta historiansa sopeutunut mitä erilaisempiin ruokavalioihin ja pärjännyt niillä ihan hyvin. Vain nykyinen länsimainen ruokavalio ei näytä kuuluvan niihin”. (Lähteinä Weston A. Price ja Michael Pollan)