No niin, sokerittoman vuoteni 2010 ensimmäinen kuukausi on ohi. Mitäpä havaitsin?

– Sokerin mieliteot liittyvät kahdenlaisiin tilanteisiin: stressiin ja kipeyteen. Tammikuuni oli työn osalta melko stressaava, tai oikeammin päästin itseni stressaantuneen tilaan sen sijaan, että olisin hallinnut stressini. Selvisin mieliteoista ottamalla luonnonjukurttia ja teelusikallisen hunajaa. Viime viikolla stressin uuvuttamana sairastuin megaluokan nuhaan. En ole elämässäni ollut niin nuhainen, mitään muita oireita minulla ei ollut. Mutta osittain koska en haistanut mitään, ainoa syömismielitekoni koski makeaa. Söin etupäässä vain erilaisia mössöjä, maustamatonta jukurttia tai raejuustoa marjojen tai hedelmien kanssa. Ja käytin makeantuskaani kanelia ja steviosidia. Toimi ihan hyvin.

– Poissa silmistä, poissa mielestä. Tämä on tärkeä sääntö sokerivierotuksessa. On ihan turha kuvitella pystyvänsä taistelemaan mielitekoja vastaan, jos näkyvillä on kaikenmaailman makeita. Meillä ei sellaisia ole, joten enimmän aikaa en edes muistanut makean olemassaoloa.

– Älä pidä makeavarastoja! Kun ei kotona ole suklaata tms. kynnys toteuttaa mieliteko kasvaa. Ei sitä heti viitsi lähteä kävelemään puolta kilometriä kauppaan suklaata hakemaan. Jos meganuhassani olisin tiennyt että meillä on varastossa lakritsaa, kiusaus olisi itsesääliselle nuhanenälle ollut kova.

– Tammikuuni oli sokeriton, tärkkelyksetön ja tipaton. Sokerittomuus ei tuottanut ainakaan vielä tammikuussa mitään lievää mielitekoa suurempia tuskia. Johtunee siitä, että olen jo 7 vuotta ollut 95% sokeriton. Tärkkelyksettömyys ei liioin tuottanut hankaluuksia. Johtuen myös em. syystä. Tipattomuus ei myöskään ollut vaikeaa, mutta elämä ilman punaviiniä ja skumppaa on tylsää ja laimeaa :).

Nyt siirryn sujuvasti sokerittomaan, tärkkelyksettömään ja huikattomaan helmikuuhun. Hardcore-linjalla jatketaan!

Mainokset