[Vapaasti suomennettuna ”merimaisena on verimaisema”.]

Viikonlopun urheiluteemamme oli siis Nordsee. Pyöräilimme kahtena päivänä pitkin Pohjanmeren rantoja Niedersächsisches Wattenmeer – kansallispuistossa. Alueen erikoisuus on nousu- ja laskuveden muodostama ”mutalikko”, jonne järjestetään myös opastettuja patikointiretkiä. Emme tällä kertaa innostuneet mutapatikoinnista, vaan pyöräilimme rantavallin pyöräilyteitä aivan meren rantoja pitkin.

Perjantaina retkemme suuntautui Cappel-Neufeldistä Cuxhaveniin.

Pyörätie oli mitä mainioin. Pyöräilimme pitkään näkemättä ristin sielua. Sää oli puolipilvinen, lämpöä noin 15 °C.

Nyt rannat olivat melko autiot, mutta esimerkiksi Sahlenburgin lomahelvetissä oli jo vilinää. Siellä kulkumme eteni hitaasti, koska rantatie oli täynnä kävelijöitä. Paikka muistutti Mallorcan lomakohteita, joten pakenimme sieltä kiireenvilkkaa.

Olimme talven mittaan kunnostaneet pyöriä ja hankkineet lisävarusteita. Nyt testasimme uudet Carradice-laukut. Pohdimme pitkään tarkoituksenmukaisimpia pyöräilylaukkuja ja päädyimme näihin. Kieltäydyin ehdottomasti ottamasta sellaista neonväristä, kiinanmuoville haisevaa laukkua, jota saksalaispyöräilijät suosivat. Konservatiivinen mielenlaatuni asettaa etusijalle tämmöiset perinteiset käsityönä tehdyt. Meidän laukut on tehnyt Sue (tekijä merkitsee nimensä jokaiseen laukkuun), ja ne on valmistettu Englannissa, josta me myös ne tilasimme (olivat huomattavasti edullisemmat siellä).

Mun laukku on hieman pienempi, mutta molemmat ovat korotettavissa suuremmiksi. Laukut tulivat rankkasateessa testatuiksi. Kestivät hyvin!

Elämäni herkullisin sillivoileipä. Tällä jaksoi taas jatkaa retkeilyä. Kiertelimme Cuxhavenissa pitkin ja poikin, myös kävelykatuja, joten pyörilyvauhtimme ei tosiaankaan ollut erityinen. Cuxhavenin kalasatamassa on tehty vanhoihin kalahalleihin tehtaanmyymälöitä, joista voi osaa kalasäilykkeitä, leipomotuotteita, tuoretta lihaa jne. Pitihän nekin katsastaa.

Takaisin palasimme sisämaan puolta pikkuteitä mutkitellen. Ilman karttaa ja osittain vähän hämärien viittojen opastamina. Etäisyydet vaihtelivat melko joustavasti, ensin oli johonkin 7 km, seuraavassa viitassa samaan paikkaan 14 jne. Mutta löysimme takaisin majapaikkaamme. Kaksi viimeistä tuntia satoi kaatamalla, kastuimme läpimäriksi, myös mun coretexini päästi jo kosteuden läpi. Mutta hemmetin kivaa oli!

Koko retken kesto oli 7 h 56 min. Tauot mukaanlukien. Täysiä taukoja oli ainakin 2 tuntia ja muuta hidastusta vaikka miten paljon. Matkan pituus oli konservatiivisen arvion mukaan 60 km (matkamittarimme päätti jatkaa talviuniaan ja kieltäytyi yhteistyöstä). Maksimisyke 162 (97%), niitten harvojen ylämäkien vuoksi, keskisyke 115 (69%) joten pääosin ihan leppoisaa etenemistä. Kulutus 5350 kcal.

Lauantaina starttasimme aamulla päinvastaiseen suuntaan, ja ajoimme pitkin rantatietä Bremerhaveniin.

Nyt menimme välillä ihan vallitietä vesipadon päältä, ja välillä sen vierellä.

Pyöräilimme rantaa pitkin Bremerhavenin satama-alueelle, sieltä kaupungin keskustaan ja jatkoimme vielä kalastajasatamaan, jossa pysähdyimme lounaalle (rapukeittoa/sillivoileipää). Sitten samaa reittiä takaisin. Välillä pidimme rankkasadetta yhden rakennuksen lipan alla, ja yhdessä vaihessa nautimme lämmikkeeksi rommiteet termoskannusta. Kun satoi ja tuuli ja minua alkoi hiukan paluumatkalla jo väsyttää. Suklaatakin sorruin ottamaan, tosin aivan harkiten. Sitten sujuikin paluumatka taas hilpein mielin. Ihana päivä! Välillä pysähdyimme kiikaroimaan valkohäntäpeuroja, välillä kurkiauroja. Kuuntelimme muuttolintujen kirkunaa ja nautimme ulkonaolosta.

Taas arvioimme varovaisesti matkan pituuden: 70 km.

Retken kesto kaikkine pausseineen 8 h 55 min. Maksimisyke 167 (100% :P), keskisyke 119 (71%), ja kulutus 6685 kcal.

Tämmöiset pyöretket ovat juuri minun makuuni. Ei ole suorituspakkoa, vaan ajellaan välillä lujempaa, välillä hitaammin ja välillä pysähdytään ihmettelemään milloin mitäkin kutterisatamaa. Olimme kuitenkin kummatkin päivät pyörien selässä. Illalla simahdimme aikaisin molemmat, raitisilmamyrkytyksen saaneina.

Nyt on siis vuoden 2010 pyöräilysesonki avattu. Muuten nuo retket sujuivat ihan ongelmitta, mutta kankut olivat kyllä hellinä molemmilla. Ei auttaneet toppahousutkaan …

Mainokset