Menneet kaksi kuukautta eivät ole kuluneet ihan tyylipuhtaasti. Lipsuilu alkoi Salzburgin reissulla, jolla nautiskelin yhteensä 6 aitoa Mozartin kuulaa. Jaettuna kahdelle päivälle, enkä yhteen perään. Mitä opin: Silloin kun herkuttelee, kannattaa panostaa laatuun määrän sijaan. Mieluummin vähän, mutta sitäkin parempaa. Olisi vain pitänyt ostaa kahden kappaleen rasia, pienessä pussillisessa oli liikaa kiusauksia … Toisaalta kävelin niin monta tuntia molempina päivinä, että kyllä se sokeri kuluikin.

Huhtikuussa olen syönyt pari suklaavanukasta ja pari suklaapalleroa sekä yhden kerran jäätelöä. Mitä opin: Ilmaiseksi kaupassa jaettavat suklaat ovat paholaisesta. Nappasin Ruohonjuuressa tarjolla olleita suklaapalloja 2 kpl – ja olin jo nauttien imeskelemässä toista niitä, ennen kuin edes muistin että minullahan on meneillään sokeriton vuosi. Aika noloa :). Jäätelöä söin ihan tietoisesti, tahallisena poikkeamana. Olin kävelyllä Seurasaaressa viime sunnuntaina, kaunis kevätpäivä ja jokseenkin kaikilla ihmisillä jätski kädessä. Söin ihan hyvällä omallatunnolla rommirusina-toffee-jäätelön. Kävelin taas yli kolme tuntia, joten eiköpähän kuluneet jäätelökaloritkin.

Kolmas asia, jonka olen oppinut, on se että tiukan fanaattinen ehdottomuus on tosi vierasta mulle. Mutta jotain hyvää: lakritsasta ja irtokarkeista olen pysynyt kaukana.

Luen parhaillaan  Alfred Vogelin Health Guidea. Vogelin havainnot ovat yhteneviä Weston A. Pricen kokemusten kanssa:

Hohtavat hampaat ja raakaruokosokeri

”Eräs unohtumaton kokemukseni on Keski-Amerikasta, jossa intiaanilapset keräytyivät ympärillemme kainosti hymyillen, sokeriruo’on varsia pureskellen. Tämä tyydytti heidän makean nälkäänsä mutta samalla auttoi heitä voittamaan ujoutensa.

Melken kaikki lapset rakastavat sokeria. Tämä outo hiilihydraatti stimuloi miellyttävällä tavalla makuhermojamme saaden aikaan makean tuntemuksen.

Nuo pienet intiaanilapset eivät ainostaan hemmotelleet itseään sokeriruo’olla vaan joivat myös tuorepuristettua ruokomehua. Mehua, jota kutsuttiin Pilosilloksi, lämmitettiin tulella, jossa se tiivistyi paksuksi nesteeksi.Vaikka lapset joivat melko suuria määriä tätä tummanruskeaa, makeaa massaa, heidän hampaansa olivat poikkeuksetta yllättävän vahvat! He käyttivät usein hampaitaan työkaluinaan, korvaten veitsen tai muun puuttuvan työkalun.Niin vahvat hampaat heillä oli.

Miksi sitten sokerin runsas käyttö ei vahingoittanut intiaanilasten hampaita kuten valkoinen sokeri tekee? Koululaisten hampaiden hälyyttävä reikiintyminen yhdistetään valkoiseen sokeriin ja niistä tehtyihin makeisiin. Sokerilla on haitallisia vaikuksia luun rakenteeseen.Suurella osalla lapsistamme on reikiä hampaissa huolimatta siitä, että he pesevät hampaansa säännöllisesti.Lapsia myös opetetaan syömään vähemmän makeaa.Intiaanilapsilla puolestaan oli kauniin valkoiset, terveet hampaat eikä makean syömistä rajoitettu lainkaan.Tämän eron täytyy selittyä sokerien erilaisesta luonteesta.Intiaanilasten syömä sokeri ei ole puhdasta vaan se sisältää monia muita aineita kuten kalsiumia, fluoria, magnesiumia, mangaania, rautaa, piihappoa jne.Tämä onkin asian ydin, sillä meidän lapsemme syövät puhdistettua sokeria, ilman mineraaleja, mikä häiritsee koko mineraalien vaihtoa aiheuttaen vitamiinien ja kivenäisaineiden puutetta.

Tämä huolestuttava tilanne muuttuu vain yhä pahemmaksi kun mukaan tulevat muut vähäarvoiset aineet kuten valkoiset jauhot ja valkoinen riisi. Lopputuloksena on reikäiset hampaat ja ongelmat terveydessä. Kun ihmiset vaihtavat luonnollisen ruoan teolliseen, prosessoituun ruokaan se näkyy myöhemmässä vaiheessa terveysongelmina. Makeisilla ja puhdistetulla sokerilla on kiistatta suuri vaikutus terveytemme heikkenemiseen.

Hunaja ja kuivatut hedelmät tarjoavat meille luonnollisen vaihtoehdon makeutukselle. Jälkiruoat voimme makeuttaa riittävästi niin, ettemme tarvitse teollista sokeria. Kun esim. pureskelemme taateleita juodessamme teetä ne makeuttavat samalla teen. Myös tuoreet banaanit pilkottuna pieniksi paloiksi sopivat tuomaan makeutta moneen jälkiruokaan.Tarvitaan vain pieni annos maalaisjärkeä ja pärjäämme hyvin ilman teollista, puhdistettua sokeria.”

Lähde: Health Guide through southern countries, A. Vogel