Aamulla marssin Ruoholahdesta Itä-Pasilaan. Lapinlahden ranta oli sumuinen, merestä erottui vain kivellä seisova lokki ja itse entinen sairaalarakennus pilkotti harmaan harson keskeltä kuin aavelinna. Itä-Pasilaa lähestyessäni mietin, ettei todellakaan ole mikään ongelma mennä joka paikkaan jalkaisin. Tarvitaan vain kaksi jalkaa – ja AIKAA. Olisin ollut ehkä puoli tuntia/ kolme varttia nopeammin perillä liikennevälineillä. Mikäli ne eivät olisi suistuneet kiskoilta, olleet lakossa tms. Nyt aikaa kului tunti ja vartti.

Takaisin marssiessani tulin ajatelleeksi, että tästä pitäisi tehdä elämäntapa: aina vain kävellen (tai pyöräillen) joka paikkaan. Sehän on meillä suvussa! Lempienoni Ismo pyöräili aikoinaan Keski-Suomesta Utsjoelle shakkiturnaukseen. Ihan tavallisella yksivaihteisella romulla. Parta liuhuen!

Mainokset