Jukka Palokangas: Ravitsemus ja mieli – voiko ravinnolla vaikuttaa mielenterveyteen (opinnäytetyö 1.5.2010 Lapin ammattioppilaitos)

”Opinnäytetyötäni varten haastattelemani henkilöt omaavat työssään pitkän uran. Heillä on varmasti runsaasti erilaisia kokemuksia kliinisestä työstä niin yleisesti kuin ravitsemuksenkin osilta. Neuropsykiatrista työtä tekevä Paavo Törmänen on havainnut isoimmat yhteydet diabeetikoiden mielentilavaihteluiden sekä ravitsemuksen välillä. Syynä näihin vaihteluihin ovat verensokerin heittelyt ja oireena ovat mm. ärtymys sekä heikko vireystila. (Törmänen 2010)

Käytännön työssä on myös havaittu makeisten ja kofeiinipitoisten piristeiden lisäävän lasten levottomuutta, ylivilkkautta, ahdistusta ja oppimisvaikeuksia. Myös aliravitsemustilan aiheuttamat masennuksen syventymiset eivät ole harvinaisia. (Autti 2010) Anorexian ja bulimian kohdalla ravinnon merkitys on tällä hetkellä suurimman huomion kohteena. Niitä en kuitenkaan käy tässä sen tarkemmin läpi. Kyseiset sairaudet vaatisivat oman opinnäytteensä.

Sosiaali- ja terveysaloilla on toiminnassa periaate, jonka mukaan ihminen mielletään psyykkiseksi, fyysiseksi ja sosiaaliseksi kokonaisuudeksi. Tähän kokonaisuuteen liittyy ihan loogisesti ravitsemus. Jos sitten ruokailutapahtumia lähdetään miettimään juuri näiden kolmen osa-alueen kautta, voidaan havaita monia eri vaikutuskanavia ihmismieleen. Jo ruoan visuaalinen ilme antaa oman vaikutuksensa psyykeeseen, tuoksusta ja mausta puhumattakaan. Sama koskee ruokailuympäristöä sekä seuraa. (Ojanaho 2010, Määttä 2010, Autti 2010) Hauskan, tai oikeammin surkuhupaisan, esimerkin kertoo meille Varpu Tavi, kun hän sanoo nykyisen laitosruoan, mitä esim. vanhuksille syötetään, olevan hajutonta, mautonta, rasvatonta sekä suolatonta. Jos ruokailija ei ole valmiiksi masentunut, hän masentuisi viimeistään tuosta ruoasta. (Tavi 2009)”

Jukka Palokangas: Ravitsemus ja mieli (koko opinnäytetyö luettavissa täällä)

Mainokset