Vaikken olekaan ketterä gebardi, enkä mikään survival-sankari, minua viehättää tämä methode naturelle-attityydi!

Luonnollista treeniä urbaanissa viidakossa (kiitos linkistä Markolle)

Methode Naturelle 1930s ja sama toteutettuna kuivakkaasti Trimm-Dich-Pfad’illa Saksassa:

Trainingsday/ Methode Naturelle ja vielä tämä ihana Tarzan (ääniraidan puuttuminen ei haittaa yhtään!)

Marko Suomi kirjoittaa treenilokissaan:

Mietin että mitkä asiat ovat mulle treenissä ja tekemisessä yleensä tärkeitä, ja mistä uskon että on mulle vielä pitkän ajan päästä hyötyä ja iloa.

Tällaisia tuli mieleen: kehonhallinta, keskittyminen, tekniikka, fyysisyys, tietoisuus, laatu, kestävä kehitys, kilpailu, liikkeestä nauttiminen, huumori, kehittyminen, aktiivisuus, tavoitteet, pitkän tähtäimen toiminta, innostus, yksinkertaisuus, liikkuvuus, kahvakuulan nostaminen, tarkoitus

Tiivistettynä: kehonhallinan kehittäminen luo pohjan tekniikan tietoiselle kehittämiselle joka luo pohjan fyysisyydelle sekä liikkeestä nauttimiselle ja jopa kilpailemiselle pitkällä tähtäimellä. Lausehirviö.

Lyhyemmin: kehonhallinta -> tekniikka -> fyysisyys -> terveys -> kestävä kehitys

Mulle on aina ollut tärkeää (tai no ainakin nyt on) että tekeminen on mielekästä ja että siinä on joku punainen lanka tai idea takana. En ole koskaan oikein innostunut rääkistä rääkin takia vaan rääkin pitää palvella jotain isompaa kokonaisuutta. On liian helppoa vain treenata itsensä jumiin ja väsyneeksi hampaat irvessä, ei juuri haastetta. Boot camp ei ole mun juttu. Sama juttu pikakuurien kanssa. Tai “tehokkuuden”. Tai “monipuolisuuden”. Tai “uusimman uuden”.

Haluan että voin liikkua ja tehdä asioita aktiivisesti läpi koko elämän. Haluan olla parinkymmenen vuoden päästä yhtä liikkuva kuin jake heke ja haluan että aivoni toimivat kirkkaasti 🙂

Lihasvoiman luonnollisesta kasvattamisesta: Musculation naturelle

Minunkaan juttuni eivät ole verenmakuiset treenit.  En kaipaa ekstreemejä tiloja, en saa kiksejä kivusta, enkä edes halua kilpailla. Haluan nauttia liikkumisesta ja liikkuvuudesta, iloita kropastani ja sen toimivuudesta, kehittyä henkisesti ja fyysisesti vahvemmaksi. Mitä enemmän näen haudanvakavina fillaroivia askeetteja tuolla maailman pyöräteillä, sitä tiukemmin pidän kiinni linjastani: pyöräretkistä saa nauttia! Kahvakuulatreeneistä saa nauttia!

Lataan juuri akkuja päivän kehonmuokkaustreeniin. Ohjelmani on kahtia jaettu ja teen molemmat treenit kaksi kertaa viikossa. Lämmittelyksi tiikeri-gigongia – ja heti kun taas saan treenihännän päästä kiinni, jatkan hormonijoogaa. Kasvojoogahan on päivittäinen rutiini jo. Mutta kaikkea tätä ilolla ja silkasta elämisen riemusta!

Mary Collins kirjoittaa kirjassaan American Idle amerikkalaisista, että heistä:

”Nearly 50 percent do no activity and watch hours of TV every day.

Less than 5 percent exercise to extreme and often damage their bodies (think ultra marathoners and Ironman copetition); this category has seen significat growth in the last five years.

About 40 percent do some sort of moderate exercise every week, but that’s accounting light walks.

An unknown percentage, but probably around 10 percent, work out pretty rigorously three or more times a week (a thirty monute swim, for example) and also incorporate light exercise in the general flow of their day (walks of a mile or so or chores that involve going up and down stairs).”

Mainokset