Päätin keväällä, että vetäydyn kesällä luostariin joksikin aikaa. Ensimmäinen luostariyöni oli kovin pehmeä lasku luostarielämään, sillä kyseessä oli Kloster Schiffenberg, joka on toiminut luostarina viimeksi joskus keskiajalla. Nyt siellä on Gießenin pienin hotelli (4 huonetta) ja ravintola.

Lähdimme lauantaiaamuna puoli kahdeksalta pyöräilemään kohti Gießeniä. Matka ei meiltä ole pitkä (autolla 53, pyörillä noin 60 km). Meillä ei taaskaan ollut pyöräilykarttoja, ja alkuun teimme sen virheen että seurasimme pyöräreittikylttejä. Sillä seurauksella että kiersimme tunnin verran Bad Homburgin takana metsäteillä, reittiä joka sopisi hurjakuntoisille maastopyöräilijöille, ja oli jokseenkin satunnaisesti merkitty. Välillä satoi vettäkin, mutta ei se hyvää tuultamme murtanut. Yhden täysympyrän tehtyämme päätimme seurata maantiereittejä.

Friedbergin suunnalla jouduimme ajamaan jonkin aikaa vilkasliikenteisellä ja useampikaistaisella maantiellä. Se oli stressaavaa. Huomasin, että pakokaasut haittasivat, ja kehitin orastavan päänsäryn jännittäessäni ohiajavia rekkoja. (Paluumatkalla koin samanlaisen stressihetken kun jouduimme ylittämään nelikaistaisen maantien – jähmetyin kaistojen keskelle kuin säikky jänis, kun en uskaltanut ampaista autovirran läpi vauhdilla. Ukon kommentti: ”läheltä piti, ettei ollut yksi entinen kirjailija …”. Sarkasmiin peitetyn huolestumisen voitte arvata). Reitillämme oli ylämäki toisensa perään, ja minun kuntoni oli lujilla.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Bad Nauheim. Hurmaavan kaunis kylpyläkaupunki, jossa on luonnon mineraalivesilähteitä. Täytimme vesipullon terveysvedellä ja kiertelimme hiukan kaupunkia.

Tässä suodatetaan vedestä suolaa. Seinämä on jonkinlaista turvetta. Bad Nauheimin mineraalivesi oli hyvän makuista, sitä suositellaan juotavaksi kuuriluonteisesti noin 3 dl päivässä.

Bad Nauheimista eteenpäin pyöräilyreittimme oli mitä ihanin. Välillä reittiämme reunustivat ruusupuskat (kukkimisaika alkaa olla lopuillaan), välillä unikkopellot.

Pysähtelimme aika usein. Esimerkiksi katselemaan savikylpyjä ottavia hevosia.

Tai kauriita

Kun viimein pääsimme perille Kloster Schiffenbergiin (vihonviimeisen pitkän ylämäen jälkeen), meitä kohtasi hilpeä ja aitosaksalainen näky: paikalliset ”nuorisoseuralaiset” kuuntelemassa puhallinorkesteria.

Meno: 62,5 km, ajoaika 4 h 30 min (alkumatkan lukuisat ylämäet ja maastoharhailut vaikuttivat :)). Pidin sykemittaria, koska seurasin sykkeitäni ja yritin estellä niitä nousemasta liian korkealle verenpainepiikkien vuoksi, huonolla menestyksellä: maksimisyke 175 (93%) ja keskisyke 133 (71%), kulutuskin tietysti sen mukaan 3041 kcal.

Me olimme etukäteen ajatelleet, että onhan luostarissa ravintola, joten emme tarvitse sen suurempia eväitä. Ravintolassa oli kuitenkin yksityistilaisuus, joten loupällisemme kutistui kahdeksi bratwurstiksi haaveilemani jättisalaatin sijaan. Mutta eihän tuommoisessa tunnelmassa voi olla pahalla tuulella, vapaan palokunnan orkesteri esitti oopperan kummitusta ja yleisö läiskytti käsiään tahdissa.

Luostarinmäeltä oli kauniit näkymät laaksoon.

Päivän luontohavainto: töyhtöhyyppä tavis tavis.

Sunnuntaiaamuna pääsimme lähtemään liikkeelle vasta yhdeksän jälkeen (puoli yhdeksän oli aikaisin mahdollisuus saada aamiaista). Nyt kartturi valitsi reitit alunperin niin, että seurailimme vain pieniä maanteitä emmekä erehtyneet pyöräilyreiteille. Niiden ongelma nimittäin on paitsi satunnainen kyltitys, myös se ettei mitenkään erotella onko kyseessä maastopyöräilijöille tarkoitettu haasteellinen reitti vai retkipyöräilijällekin sopiva …

Mutta mikäpä tällaisessa maisemassa oli pyöräillessä! Otin uuden ylämäkitaktiikan ja maitoilin ihan suosiolla. Pysähtelin tarpeen mukaan tien levikkeille, annoin hengityksen tasaantua ja join kulauksen vettä. Näin ei sykkeeni nousseet pilviin, eikä siten verenpaineeni (mikä aiheuttaisi väsymyskohtauksen).

Reittimme kulki läpi idyllisten pikkukaupunkien.

Olisimme myös saaneet halutessamme mukaamme ilmaiseksi hevonpaskaa. 🙂

Palasimme paikoitellen Deutsche Limesstraßea seuraten, paikoitellen metsäteitä pitkin (jossa jouduin vihamielisten hyttysten hyökkäyksen kohteeksi ja pohkeeni ovat nyt riemunkirjavilla lämpäreillä, olen hyttysenpuremillekin hiukan allerginen :P) Saalburgin linnan kautta kotiin.

Kilometrejä kertyi 60,5, ajoaika oli 4 tuntia ja vartti. Maksimisyke 164 (87%), keskisyke 123 (65%), 2175 kcal.

Mainokset