Ari Turusen tuore teos Ettekö te tiedä, kuka minä olen antaa varoittavia esimerkkejä siitä, miten huonosti käy ylimielisille ja varomattomille vallanpitäjille.

Antiikin tarussa varoitetaan hybriksestä eli ylimielisyydestä. Kun ihminen saavuttaa menestystä, hän alkaa kuvitella olevansa jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Hybriksen vallassa ihminen kadottaa itsekriittisyytensä ja todellisuudentajunsa, alkaa tehdä virheitä ja lopulta menettää kaiken saavuttamansa.

Valitettavasti taru on kaikunut kuuroille korville. Tästä vakuuttuu, kun syventyy toimittaja Ari Turusen teokseen, joka esittelee hybriksen historiaa. Eivät ainoastaan poliitikot ja uskonkiihkoilijat vaan myös tiedemiehet ja taiteilijat ovat joutuneet ylimielisyyden pauloihin.

Miksi mahtava Rooman imperiumi tuhoutui? Miksi aluksi vallankumouksen asiaa ajanut Napoleon päätyi vangiksi St. Helenan saarelle? Miksi Galileo Galilei joutui inkvisition eteen? Miksi Beatlesin ihailijat alkoivat polttaa yhtyeen levyjä ja julisteita? Miksi talouden jättiläiset Enron ja Sonera menettivät johtoasemansa? Ja miksi talouskriisi taas pääsi yllättämään yltäkylläisyydessä elävät länsimaat?

Roomalaiset aliarvioivat ja kohtelivat huonosti valloittamiaan maita ja saivat näiden vihat päälleen. Itsensä keisariksi kruunannut Napoleon havitteli maailmankaikkeuden herruutta eikä kuunnellut upseereittensa varoituksia. Ilkeä ja ylimielinen Galileo pilkkasi dialogissaan paavia. John Lennon väitti, että Beatles on suositumpi kuin Jeesus. Talouden jättiläisten sortumisesta ja lamasta saamme kiittää yritysjohtajien ahneutta ja ylisuurien riskien ottamista.

Ylimielinen ei keskustele ja kuuntele muita, hän kieltää virheensä ja vähättelee vastustajiaan. Hän on itsekäs ja kilpailuhenkinen.

Turusen mukaan maailma ei ole oppinut hybriksen seurauksista mitään, sillä joka puolella lietsotaan kilpailuhenkeä ja kilpailusta kieltäytyviä pidetään häviäjinä.

Mistä ylimielisyys johtuu? Ovatko kaikki kulttuurit ja aikakaudet kilpailuhenkisiä?

Turunen viittaa aivotutkimukseen ja toteaa, että ylimielisillä aivojen hormonitasapaino heittää. Miten sitten pystyy vapautumaan ylimielisyydestä, jos aivot tuottavat ylimielisyyden mekaanisesti?

Voidaan myös kysyä, eikö nykyään suosittu pyrkimys palauttaa ja selittää kaikki ongelmat aivotutkimuksella ole tieteellistä ylimielisyyttä ja kaikkivoipaisuuden tavoittelua.

Turunen löytää kulttuureja, joissa ylimielisyys on tuntematon asia. Australian ja Papua-Uuden-Guinean alkuperäiskansat elävät demokraattisissa yhteisöissä ja kunnioittavat luontoa. Edes heidän pelinsä ja leikkinsä eivät perustu kilpailemiseen.

Renessanssin Italiasta Turunen löytää Medicin pankkiirisuvun, josta nykyaika voisi ottaa oppia. Medicit suosivat tieteitä ja taiteita, antoivat lahjakkuuksille työrauhan ja maksoivat kunnon palkkaa. Italian pienet kaupungit olivat demokraattisia ja virkoja kierrätettiin. Suvaitsevaisuus ja avoimuus uusille ajatuksille olivat aidon nöyryyden merkki. Tuloksena oli sekä kulttuurinen että taloudellinen menestystarina.

Ylimielisyyden suurin tragedia on, että siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vähiten ylimielisille itselleen.

Lähde: Pekka Wahlstedt, Helsingin Sanomat

Ari Turunen: Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa. Atena. 195 s. 27 e.

Olen seurannut yhden jos toisenkin ihmisen sairastumista pönötystautiin – milloin pienen julkisuuden, milloin joko todellisen tai kuvitellun gurun roolin vuoksi, milloin mistäkin syystä … Jostakin syystä esimerkiksi  gurun rooli sokaisee ihan siinä missä poliitikot valta. Aletaan esittää väitteitä, joiden todenperäisyyttä ei tarkisteta; aletaan sensuroimaan itselle ei-myönteisiä kommentteja; kerätään ympärille vain kritiikittömiä mielistelijöitä; rakennetaan norsunluutornista käsin oppia omasta erehtymättömyydestä ja eritoten erilaisin enemmän tai vähemmän läpinäkyvin trikein vähätellään ja mollataan kilpailijoiksi koettuja. Tätä tapahtuu niin Suomessa, Ruotsissa kuin Amerikassakin, ja pönötystautiin sairastuvat niin miehet kuin naisetkin.

Mutta kuten jo Antiikin viisaat (ja entisaikojen suomalaiset) tiesivät: ”Hybristä seuraa aina nemesis” eli ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Mainokset