Raholan syötävissä sanoissa kerrotaan:
Vielä ainakin 1950-luvulla oli kauppojen hyllyillä paljon laardia, mutta en muista, että äidillä koskaan olisi ollut sitä kotona. Jonkun koulutoverin äiti sitä käytti paistamiseen, mutta oma kokemukseni rajoittuu sotaväkeen. Ilmeisesti armeija silloin tällöin uusii varamuonavarastojaan, koskapa joillekin ikäluokille syötetään leiriaikoina vanhoja rasvoja. Raasinkorven pakkasleirin eräs parhaita kokemuksia oli iso pala vanikkaa, jonka päälle levitettiin sissimuonapakkauksen säilykepurkista otettua valkoista rasvaa. Vähän suolaa päälle ja juhla oli täydellinen.

Laardi on latinalaisperäinen sana, joka tarkoittaa sian rasvaa tai rasvaa yleensä. Monessa muussa kielessä sana tarkoittaa läskiä eli silavaa, kovaa rasvaa, jolla esimerkiksi paisti silavoidaan. Suomessa laardi on sulattamalla tehtyä, puhdistettua sianrasvaa.

Ranskalainen haute cuisine ei juuri käytä laardia, mutta esimerkiksi Unkarissa laardi on varsin tärkeässä asemassa ruoanlaitossa. Paprikalla ja suolalla maustettuna sitä syödään myös leivän päällä kuin voita meillä. Pohjois-Saksassa ja Tanskassa syödään myös paljon laardia. Tapa on peräisin ajoilta, jolloin voi oli vain herrasväelle myytävää kauppatavaraa ja kansa söi muuta rasvaa.

Yhdysvalloissa käyttivät uudisasukkaat ja heidän jälkeläisensä laardia kaikkeen paistamiseen vielä pitkälle 1800-luvulle, jolloin kasviöljyt vähitellen korvasivat laardin. Myös karhun rasvaa käytettiin lardin tapaan.

Tanskassa näkee laardia hienonkin ravintolan voileipäpöydässä, jäätelöpallojen näköisiksi pallukoiksi tehtynä. Niin, ja työmatkoilla Tanskassa 1960-luvulla söin hyvällä halulla laardilla paksulti voideltuja ja paahdetulla *sipulilla runsaasti siroteltuja pikkuvoileipiä firman lounaskanttiinissa.

Suomeksi en löytänyt ohjetta laardin valmistamisesta levitteeksi. Saksankielellä sellainen löytyy.

Advertisements