Polar-kuntotesti, jonka tuloksena saadaan OwnIndex-lukema, on kehitetty mittaamaan aerobista (kardiovaskulaarista) kuntoa. Se arvioi maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max millilitroina min-1.kg-1). Tämä osoittaa montako millilitraa happea kehosi pystyy kuljettamaan ja käyttämään jokaista painokiloa kohti minuutissa.

Testi on tarkoitettu terveille aikuisille. Se on täysin automaattinen ja voidaan tehdä levossa alle viidessä minuutissa. Mitään muita välineitä, kuten juoksumattoa, ei tarvita. Se on helppo, turvallinen ja nopea tapa mitata aerobinen kunto. Se on yhtä luotettava kuin muut epäsuorat kuntotestit.

Polar-kuntotesti perustuu

  • Leposykkeeseen
  • Sykevälivaihteluun
  • Sukupuoleen
  • Ikään
  • Pituuteen
  • Kehon painoon
  • Pitkän aikavälin fyysisen aktiivisuustason itsearviointiin.

Minähän olen jo vuosia mitannut Polar-omaindeksini säännöllisin välein.  Ongelma siinä on ollut pitkän ajanjakson aktiivisuustason määrittely. Jos määrittelen sen, kuten saksalaisessa käyttöohjeessa, olen saanut tulokseksi ihan järjettömiä lukemia, ja ne taas ovat vaikuttaneet oletettuun kalorikulutukseen. Nyt olen asettanut aktiivisuustasoksi keskitason (en korkea, enkä top).

Mitä on aerobinen (kardiovaskulaarinen) kunto?

Aerobinen (kardiovaskulaarinen) kunto on yksi tärkeimmsitä fyysisen kunnon elementeistä. Muita ovat lihasvoima ja kestävyys, notkeus ja ala-selän toiminta. Aerobinen kunto kuvastaa sydämen pumppaaman ja lihaksiin kuljettaman hapen määrää sekä lihasten kykyä käyttää hyväkseen saamansa heppea. Aerobisen kunnon kohotessa sydän- ja verenkiertoelimistö kykenee yhä paremmin suorittamaan tärkeintä tehtäväänsä: kuljettamaan happea ja energiaa koko kehon tarpeisiin.

Hyvästä aerobisesta kunnosta on on monia terveydellisiä etuja. Esimerkiksi se laskee riskiäsi sydän ja verenkiertoelimistön sairuaksiin, halvaukseen, korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen ja muihin sairauksiin.

Paras tapa kohottaa aerobista kuntoa on harrastaa liikuntaa, jossa kehon suuret lihakset tekevät töitä. Tällaisia liikuntamuotojavat mm. reipas kävely, hölkkä, jouksu, puöräily, uinti, luistelu, hiihto ja aerobiset ryhmälajit kuten jumppa.

Sydän on kuten muutkin lihakset – se vahvistuu ja tehostuu harjoittelun myötä. Syke on sydämen tekemän työn määrällinen mitta. Levossa keskivertohenkilön terve sydän lyö noin 70 kertaa minuutissa. Harjoitettu sydän lyö paljon harvemmin levossa, vain 40 – 50 kertaa minuutissa tai vähemmän. Sykevälivaihtelu on sydämen tekemän työn laadullinen mitta. Mitä matalampi leposyke sitä korkeampi sykevälivaihtelu, ja näin ollen laadukkaampi sydämen toiminta.

Aerobiseen kuntoon vaikuttaa ikä, sukupuoli, liikuntatottumukset ja peintötekijät. Ihmisen paras kunto ajoittuu 15 ja 30 ikävuoden välille ja laskee sitten jatkuvasti iän mukana. 60-vuotiaana miehen keskimääräinen maksimaalinen aerobinen kapasiteetti (hapenottokyky) on noin kolme neljäsosaa 20-vuotiaana saavuttamastaan arvosta. Passiivisella, liikkumattomalla ihmisellä keskimääräisen maksimaalisen aerobisen kapasiteetin lasku vuosikymmenessä on 10% ja säännöllisesti liikkuvalla alle 5%.

Testin tulos oli VO2max40. Se ei ole muuttunut edelliskerrasta.

Maksimihapenottokyky, VO2max

Kehon hapenkulutuksella (VO2) on selkeä yhteys hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon, koska hapen kuljettaminen kudoksiin on riippuvaista keuhkojen ja sydämen toiminnasta. VO2max (maksimihapenottokyky, aerobinen maksimiteho) on kehon maksimaalinen kapasiteetti käyttää happea maksimirasituksen aikana; se on suorassa yhteydessä sydämen maksimaaliseen kapasiteettiin kuljettaa verta lihaksistoon. VO2max voidaan mitata tai arvioida kuntotestien avulla (esim. maksimirasitustesti, submaksimaalinen testi, Polar-kuntotesti). VO2max on hyvä aerobisen kunnon (kardiovaskulaarinen kunto) osoitin ja hyvä suorituskyvyn ennustin aerobista kuntoa vaativassa tapahtumassa kuten pitkän matkan juoksussa, pyöräilyssä, maastohiihdossa ja uinnissa.

VO2max voidaan ilmoittaa joko millilitroina minuutissa (ml/min = ml ■ min-1 ) tai jakamalla tämä arvo henkilön painokiloja kohti (ml/kg/min = ml ■ kg-1 min-1).

Hapenottokyvyn (VO2) ja sykkeen (HR) yhteys on lineaarinen yksilön dynaamisen harjoituksen aikana. VO2max -arvon prosentuaalinen osuus voidaan muuttaa maksimisykkeen (HRmax) prosentuaaliseksi osuudeksi seuraavasti: %HRmax = (%VO2max + 28.12)/1.28.

VO2max on harjoituksen tehokkuuden perusmuuttuja. Harjoituksen tehotavoitteita määritettäessä syke on kuitenkin kätevämpi ja käytännöllisempi, koska syke on helposti ja ei invasiivisesti saatavilla, esim. reaaliaikaisena käyttämällä sykemittaria harjiotuksen aikana.

Minun ikäluokassani (50-54-vuotiaat) ja sukupuolellani se on erinomainen (7:stä tasosta paras). Se vastaa noin kymmenen vuotta nuoremman erinomaista tasoa (elviselvis!). Maksimisykkeeksi Polar ehdotti 178:aa. Maksimisykkeeni määrittely on ollut vähän vaikeaa, välillä sykemittari ilmoittaa, että treenaan yli 100% sykkeellä :).

Huolimatta ahkerasta pyöräilystä ownindeksini ei ollut noussut, kuten olisin luullut. Koettu kuntoni on hiukan parempi kuin edelliskerralla testin tehdessäni :P.

Onko tällä sitten jotain merkitystä? En osaa todellakaan sanoa, onpahan vain yksi tapa seurata edistymistään. Numero- ja tilastofriikille tässä olisi taulukoitavaa, mutta en ole numerofriikki. Kunhan vain seuraan tälläkin tavalla.

Mainokset