Kehonkuvapohdintaa, osa 1

Olemme Kukan kanssa käyneet keskustelua kehonkuvasta ja sen muuttumisesta elämäntapa-interventioitten myötä. Tulemme varmaankin molemmat postaamaan henkilökohtaisuuksia aiheesta vielä, mutta tässä keskustelun pohjaksi tyypillinen ”iik mitä kauheusleikkauksia”-friikkikauhistelu:

Plastiikkakirurgi lienee käyttänyt voiveistä?

En tiedä, joko psykologit ovat listanneet riippuvuusluetteloon kauneusleikkausriippuvuuden, mutta se taitaa sokeririippuvuuden lisäksi olla nopeimmin leviävä riippuvuussairaus. Kuningatar Silviasta väitetään, että hän käy kerran vuodessa kiristyttämässä kasvojaan. Uskottava väite.

Silvia Sommerlath ja kuningatar Silvia nykyisin

Mikä saa ihmisen kehonkuvan niin vääristymään, ettei hän enää näe vain pahentavansa ulkonäköään? Ja mikä syy alunperin on tähän pakkomielteiseen ulkonäkökeskeisyyteen joka nykyaikaa vaivaa? Kai ihmiset ovat aina olleet turhamaisia ja tavoitelleet kauneutta, mitä se sitten milloinkin ja missäkin kulttuurissa on tarkoittanut, mutta joskus tuntuu että nykyään elää valtava määrä ihmisiä joiden elämän päätarkoitus on peilin edessä seisominen ja vikojen etsiminen omasta ulkonäöstä. Vai olenko minä vain marmattava fossiili?

Uusin villitys ovat kuulemma animesilmät. Kas kun eivät naiset halua isoja ja sydämenmuotoisia päitä myös, eikö sekin kuulu mangasarjakuviin?

Naiset leikkauttavat jopa vaginoitaan ”kauniimmiksi” .

Antropologitkin ovat tutkineet asiaa. Yksi löytää linkin kauneusleikkausten ja saippuaoopperoitten välillä.

Sinänsä ei ole mikään uusi ilmiö ottaa isoja terveydellisiä riskejä ulkonäön vuoksi, joten kaipa se on harhaa että kyse olisi modernista epidemiasta. Ero lienee vain siinä, että entisikoina se oli yläluokan ”etuoikeus” ja nykyisin yhä useamman tavoitettavissa.  Kaari Utrio on kirjoittanut entisaikojen naisten käyttämästä lyijypastasta, jolla tehtiin ihosta kalpea, sekä elohopeasulfidista, jolla punattiin huulia. Naiset käyttivät näitä aineita menneillä vuosisadoilla, vaikka niiden myrkyllisyys tiedettiin jo silloin. Vähitellen näiden kosmeettisten aineiden sisältämät myrkyt kasautuivat naisen elimistössä ja johtivat lopulta ihon ja terveyden täydelliseen raunioitumiseen.

Botox on hermomyrkky, joka lamaannuttaa ihoa ja silottaa siten ryppyjä. Sanomattakin on selvää, että hermomyrkyn käyttö ihonhoidossa on ihan yhtä vaarallista kuin lyijypastan ja elohopeasulfidin. Toistuvien botox-käsittelyiden pitkäaikaisvaikutukset eivät ole tiedossa, mutta epäiltävissä on, että vaikutus on samantapainen kuin noilla vanhoilla kauneusmyrkyillä.

Ja jos nyt (taas) vaikutan ryppyotsaiselta tosikolta, niin korostettakoon että olen itsekin ainakin jossakin määrin turhamainen ja ymmärrän hyvin kauneuden tavoittelun. En pidä sitä pahana, vaan ihan perusinhimillisenä ilmiönä. Sen sijaan kauneuden tavoittelu terveyden kustannuksella, eli millä hinnalla hyvänsä – ja kokonaisen elämän sisältönä – on ainakin surullista ja tyhmää, jos ei muuta.

Mainokset