WWF:n sivuilla kerrotaan:

Valtaosa soijapavuista käytetään eläinten rehuksi. Soijapapuviljelmien tieltä raivataan koskematonta luontoa Brasialiassa, Argentiinassa, Boliviassa, Paraguayssa ja Kambodzassa.

Soijapapuja viljeltiin Kiinassa mahdollisesti jo 6 000 vuotta sitten, ja soija on yksi varhaisimmista viljellyistä ravinintokasveista. Aluksi soijapapuja käytettiin pääasiassa ihmisravinnoksi – ja käytetään monin paikoin edelleen. Nykyään soijapapua viljellään kuitenkin eniten karjan rehuksi.

Soijapapujauho oli aluksi sivutuote, jota syntyi, kun soijapapuja murskattiin soijaöljyn saamiseksi. Soijaöljy on yksi eniten käytetyistä kasviöljyistä. Soijapapujauholla ryhdyttiin korvaamaan muun muassa sikojen ja siipikarjan rehuna käytetty kalajauho, sillä soijapapujauho on halpaa ja ravintoarvoiltaan laadukasta rehua. Soijantuotantoa kasvattaa eniten juuri rehuteollisuuden kysyntä.

Soijapapu sisältää 38 % proteiinia, mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin sianlihassa, kolme kertaa niin paljon kuin kananmunassa ja 12 kertaa niin paljon kuin maidossa.

Sademetsää kaatuu soijarehun tieltä

Nykyisen kaltainen soijantuotanto aiheuttaa lukuisia sosiaalisia ja ympäristöongelmia. Maankäyttöoikeuksien loukkaukset, pakko- ja lapsityövoima, työntekijöiden oikeuksien polkeminen ja konfliktit paikallisyhteisöjen kanssa ovat liian usein osa soijantuotannon arkea.

Latinalaisessa Amerikassa soijapavun viljely on tuhonnut valtavia alueita trooppista sademetsää ja savannia. Laajenevat soijaviljelmät uhkaavat maailman suojeluarvoltaan arvokkaimpia luontoalueita, kuten Amazonin sademetsiä, Atlantin rannikkosademetsiä, Argentiinan Yungas-metsiä, Bolivian Chiquita-metsiä sekä Cerrado- ja Chaco-savanneja Argentiinassa, Boliviassa, Paraguayssa ja Brasiliassa. Metsäkato on eräs suurimmista ilmastonmuutoksen kiihdyttäjistä.

Soijapavun viljely koskemattomilla sademetsäalueilla vaatii teiden ja muun infrastruktuurin rakentamista. Kun suuret, aiemmin eristyksissä olleet metsäalueet aukeavat muuttoliikkeelle, metsää raivataan väistämättä myös muuhun kuin viljelykäyttöön. Soijanviljelyn ongelmana on myös maaperän köyhtyminen, ja se vaatiikin runsasta lannoitteiden käyttöä kannattavien satojen saamiseksi. Lannoitteet taas valuvat rehevöittämään vesistöjä.

Soija on Brasilian merkittävimpiä vientituotteita, ja soijanviljely on karjankasvatuksen ohella pääsyitä Brasilian sademetsien tuhoutumiseen. Soijaa viedään Latinalaisen Amerikan maista muun muassa EU-maihin ja Kiinaan, myös suomalaisten sikojen, broilerien ja nautojen rehuksi ja sitä kautta meidän lautasillemme.

Mitä sinä voit tehdä:

  • Lisää kasvisten syöntiä lihan kustannuksella.
  • Kysy lihantuottajalta eläimille syötetyn rehun laatua. Pyydä häntä siirtymään vastuullisesti tuotetun soijan tai korvaavien valkuaiskasvien käyttöön.
  • Soijan syöntiä ei tarvitse lopettaa sillä sen viljely on tärkeä osa monen kehittyvän maan taloutta ja tärkeä työllistäjä. Vain murto-osa käytetään ihmisravintona.

WWF:n Sademetsä kotonasi -opas (pdf-tiedosto, 3,13 Mt) kertoo, kuinka jokainen meistä voi auttaa suojelemaan sademetsiä omilla arjen valinnoillamme.

Lue WWF:n raportista ”Sademetsää lihatiskillä – Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset” (pdf-tiedosto, 890 kt),

Muualla verkossa

Itse olen allerginen soijalle tai ainakin saan siitä vatsakramppeja, joten en syö sitä koskaan. Soijan maine terveysvaikutteisena elintarvikkeena on vahvasti liioiteltu (tutkimusten mukaan se ei auta vaihdevuosivaivoissa ja sen liiallisesta syömisestä saattaa olla terveydellistä haittaa; lisäksi sen estrogeeniset vaikutukset saattavat myös olla ei-toivotut, sillä kasviestrogeenit toimivat ihmiselimistössä joskus päinvastoin kuin toivotaan). Soija on ihan hyvä proteiinilisä kasvissyöjille ja muillekin silloin kun se valmistetaan aasialaisittain: liottamalla ja fermentoimalla.

Jos olet kiinnostunut erittäin kriittisestä asenteesta soijaa kohtaan, suosittelen luettavaksi tohtori Kaayla T. Danielin kirjaa The Whole Soy Story. Kirjassa annetaan aika karu kuva tästä ”terveystuotteesta”. Ja koska yhtä ainoaa oikeusjuttua ei ole nostettu tohtori Danielia vastaan, on syytä ainakin epäillä etteivät hänen väitteensä ole ihan perättömiä. Kirjan lähdeaineisto on hyvin huolellisesti merkitty ja väitteet perusteltu lähdeviittauksin. Siitä on aika pitkä aika, kun luin kirjan, mutta muistelen löytäneeni vain yhden epäjohdonmukaisuuden kirjasta.

Mainokset