Ksantippa kirjoittaa Hiilaritietoiset-foorumilla:

No niin, loma on vietetty eteläisessä Euroopassa. Taisi olla enemmän rentoa kuin rentokarppia, mutta se nyt ei ole uutta.

Olimme siis Italiassa ja asuimme privatisti tuttujen luona. Ja kun Italiassa ollaan ja perheessä syödään, niin pasta on asia, mistä ei noin vain kieltäydytä. Mutta loman aikana opin jotain jopa pastasta ja sen syömisestä. Vielä enemmän opin italialaisesta perusruoanlaitosta, missä raaka-aineet, yhdessä tehty ruoka ja ruokailu lähes pyhänä, mutta ainakin hyvin sosiaalisena tapahtumana on itsestäänselvyys. Loman aikana koin hämmästyttäviä pintaan hiipiviä myötähäpeän tunteita suomalaisista ruokailutavoista, jotka enemmän kuuluvat tankkaamisen kuin ruokailun pariin.

Kävin myös jokusen kerran paikallisissa kaupoissa. Ei mitään eksoottisia marketteja tai halleja, vaan ihan tavallisia supermarketteja, missä tavalliset italialaiset käyvät ruokaostoksilla. Siinä vaiheessa myötähäpeä suli jonnekin ja tilalle tuli sen saamarillinen kiukku. Kiukku suomalaisia kauppoja ja niiden tuotevalikoimaa kohtaan. On se niin väärin! Italialaisessa perusmarketissa on eineksiä korkeintaan murto-osa verrattuna meikäläisen käyttämään K-markettiin. Mutta ”oikeaa ruokaa” on tarjolla sitäkin enemmän. Vihannestiskien runsaus marjoineen ja kanttarelleineen oli hämmästyttävä. Lihatiskillä oli parissa kulhossa valmiiksi marinoitua lihaa, mutta marinadi oli selvästi öljystä, viinistä/viinietikasta, mausteista ja tuoreista (!) yrteistä tehtyä, ei sellaista punertavaa liejua, mitä valmismarinadi täällä tarkoittaa. Salamihyllykkö – aaahhh!

Entäpä juustot. Ei näkynyt kevytjuustoja, ylipäänsä ei näkynyt kevyttuotteita oikeastaan lainkaan. Öljy oli vain extra vergineä, muuta ei kuulemma kannata edes laittaa tarjolle, 7 dl:n pottu maksoi noin 4 euroa. Tuoreleipä oli kaupassa leivottua, mutta ei pakasteesta, vaan taikina ostetaan kylmänostatettuna paikallisista leipomoista. Kaupassa leivottiin myös pizzaa, jota sai ostaa vastapaistettuna. Hyllystä löytyi pari valmiiksi pakattua pizzaa, tarkoitettu turisteille, koska ”eivät ne ole syötäviksi kelpaavia”.

Söimme erittäin vihannespainotteisesti, kokolihaa ei kertaakaan (paitsi paikallista ilmakuivattua kinkkua seitinohuina siivuina), kalaa pari kertaa, ja mozzarellaa meni saman verran kuin mitä olen syönyt viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä. Sitäkin löytyi montaa eri sorttia. Melonia, valkoisia nektariineja, marjoja, tuoreita viikunoita, ihan mitä vaan. Ja viintä, huh, huh. Summa summarum: oli rentoa, juu.

Lihavoinnit minun

Kirjoitin samasta aiheesta Iltalehden blogissani. Jostakin syystä kirjoitukseni pääpointti jäi kommentoijilta huomaamatta ja takerruttiin vain kuvaukseen näkemästäni torihygieniasta…

Advertisements