Seligenstadt on meiltä reilun viidenkymmenen kilometrin päässä oleva keskiaikainen ristikkotalokaupunki, jonne Ludvig Hurskas perusti aikoinaan luostarin. Perheen kartturi löysi suorimman pyöräilyreitin sinne – läpi aamuisen Frankfurtin ja sitten Mainin rantaa pitkin perille.

Sää oli aurinkoinen, päivän mittaan turhankin lämmin. Reitti oli mitä ihanin!

Perillä kävimme syömässä panimoravintola Glaabsbräussa. Söin elämäni herkullisimman kalkkunasuikalesalaatin (inkivääri-kardemumma ja saksanpähkinäöljy-vadelmaetikka -kastikkeella). Tietysti talon tummaa olutta piti maistaa. Sekin oli hyvää!

Koska tunnen suurta vetoa luostareihin :), Seligenstadtin entinen luostarikin piti katsastaa.

Ja tietysti luostarin yrttipuutarha (sen sijaan että minusta vanhana tulisi kylän kissamummo, minusta tulee yrttinoita).

Pyöräilyaika oli 5 h 55 min, kilometrejä 106. Kaikkiaan olimme retkellä yli 10 tuntia. Sykemittarini oli päällä koko ajan. Maksimisykkeeni oli jo (minulle verenpainepiikkieni vuoksi) vaaralliset 227 (128%) ja keskisyke 133 (75%). Siis ihan liian korkeat sykkeet. Kumma juttu, kun matkan varrella ei ollut mitään hirmuisen häijyjä ylämäkiä, pari sellaista tuskastuttavan pitkää ja äärimmäisen loivaa kyllä. Kulutus 4715 kcal. Siis niin paljon, ettei kotiin tultua ollut ruokahalua enää. Sen sijaan, että minulle tulisi runsaasta liikunnasta sudennälkä, minulta katoaa näläntunne, ja joudun pakottamaan itseni syömään jotakin.

ja jos blogiani lukee kokeneita  pyöräilijöitä: kertokaa minulle mistä johtuu käsien puutuminen, ja varsinkin vasemman käsivarren puutuminen voimattomaksi pitkillä pyöräretkillä?

Advertisements