Veren maku suussa ei riitä

Tero Hakola Helsingin Sanomat

Urallaan nousukiidossa oleva kiekkovalmentaja piti minulle luennon. Hänen mukaansa suomalaisten urheilijoiden fysiikka ja taidot kestävät useimmiten vertailun kilpakumppanien kanssa.

Psyyke ei ole kuitenkaan suomalaisten vahvuus. Jopa neljännes kisasuorituksen onnistumisesta riippuu urheilijan pään sisällä tapahtuvista asioista, ja erityisesti mielen valmentamisessa muut ovat edellä, kiekkovalmentaja painotti.

Ehkä hän oli oikeassa. Viime viikkoina olemme nähneet lukuisia esimerkkejä siitä, miten suomalaiset eivät ole olleet valmiita onnistumaan, vaikka urheilullisesti se olisi ollut mahdollista.

Jalkapallon eurocupeissa Honka, TPS ja Mypa putosivat kaikki vastustajien viime hetkillä tekemillä maaleilla. HJK ei kyennyt edes näyttämään kunnolla taitojaan, kun serbialaisen Partizanin kiihkeä kotiyleisö jähmetti joukkueen.

Yleisurheilun EM-kisoissa pää kesti parhaiten Tero Pitkämäellä, Jarkko Kinnusella, Petteri Laxilla ja sprinttereillä. Muuten onnistumiset ja venymiset olivat vähissä.

Lisäksi Suomen rallitähtien ajatukset harhailevat tämän tästä. Vancouverin olympiamenestystä moni kuvasi katastrofiksi.

Urheilujohtajat ovat keksineet ongelmien syyksi rajalliset resurssit ja byrokratian, ja nyt apua etsitään työryhmästä.

Toivottavasti viisaat löytävät myös keinot, joilla suomalainen urheilija oppii tekemään parhaan mahdollisen suorituksen paineen alla.

Ei riitä, että valmentajat vaativat asennetta ja toitottavat talvisodan henkeä. Veren maku suussakaan ei auta, jos urheilija tekee tiukassa tilanteessa vääriä valintoja.

Pään pettäminen ei ole vain lattea korulause. Suomalaisessa urheilussa se on karua arkea.

(Kirjoittaja on toimittaja HS:n urheilutoimituksessa.)

En ole penkkiurheilija. En lue urheilu-uutisia, en tiedä mitkä kisat milloinkin ovat meneillään, ja minulle on herttaisen yhdentekevää, kuka ja mikä maa missäkin kisassa voittaa. Mutta mentaalivalmennus kiinnostaa minua kovastikin. Yritän itse valmentaa itseäni sietämään epämukavuusalueilla tapahtuvaa liikkumista, en siksi että se minusta olisi välttämättä tavoiteltavaa, vaan siksi että seikkailijan pitää kyetä kestämään epämukavuutta :D.  Jos teillä on hyviä ideoita  tai linkkejä tähän liittyen, kiitos kommentoikaa!