Starttasimme keskiviikkoiltapäivällä Frankfurtin pohjoispuolelta. Ajoimme Frankfurtin läpi Mainin rantaan ja sieltä Sachsenhausenin ja Offenbachin kautta pyöräteitä pitkin Aschaffenburgin eteläpuolelle Mömlingeniin. Kilometrejä kertyi 72. Ensimmäisen yön yöpymispaikkamme oli Gasthof Zur Wolfsschänke, ravintola jolla oli vierashuoneita. Pyörät saimme katokseen, ja ilta-ateria sujui rattoisasti baijerilaisukkojen kortinpeluuta katsellessa. Aamulla starttasimme aamiaiselle kuudelta, ja sen jälkeen heti pyörien päälle vähän ennen seitsemää.

Torstain kuluessa ajoimme ensin Main Radwegiä seuraten Tauber-joen haarautumaan ja sen jälkeen Liebliches Taubertal -pyöräreittiä seuraten toiseen majapaikkaamme.

Päiväksi oli luvattu sade- ja ukkoskuuroja, mutta saimme osaksemme vain sumua ja sadetta.

Reitti kulki halki idyllisten baijerilaiskylien ja pikkukaupunkien. Linnoja, luostareita, ristikkotaloja …

Ja pyöräilijöiden tarpeet oli reitin varrella otettu huomioon … Ukko keksi hupaisan taukojumpan: häädimme kimpustamme pieniä kiinalaisia karatemiehiä. (Sillä seurauksella että näin seuraavan yön mittaan kaksiosaisen jännärin, jossa taistelin kiinalaista vakoilijajoukkiota vastaan. Heräsin välillä ja valvoin tunnin ja uudelleen nukahdettuani jatkoin elokuvaa …).   Kilometrejä kertyi 120. Illalla jaksoin vielä kävellä kylän keskustaan syömään ja maistamaan paikallista viinierikoisuutta mustaa rieslingiä , josta tulikin suosikkijuomani.

Perjantaiaamuna lähdimme ilman aamiaista liikkeelle, niinpä olimme jo kuudelta pyörien selässä. Aamu oli sumuinen ja tunnelma hieno. Päivän mittaan pilvet hälvenivät, ja päivästä tuli turhankin aurinkoinen, ottaen huomioon etten ollut rasvannut itseäni. Seurauksena lievästi palaneet käsivarret ja aurinkoihottumaa kaulassa …

Reitti oli yhdessä kohtaa todella vaativa: kilometrin verran 9% nousua. Kuvasta varmaankin jo huomaa minkälaista mönkerrystä etenemiseni oli.

Baijerissa kun oltiin reitin varrella oli useita paikallispanimoita – ja niiden humalapeltoja. Tältä näyttää oikea humala!

Würzburgin seudun viinirinteitä. Olisi ollut hauskaa edetä hitaammin ja pysähdellä maistelemaan paikallisia viinejä, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista. Perjantainkin kilometreiksi tuli 120. Olin kieltämättä aikamoisen väsynyt Nürnbergiin saapuessamme. Lähempänä Nürnbrgiä reitin löytyminen oli hiukan hankalaa, viitoitus muuttui kovin satunnaiseksi ja aika epäjohdonmukaiseksi. Kolme kertaa jouduimme kysymään tietä.

Lauantaina olimme jo virkeämpinä rokkailemassa Siltafestareilla. Sattuneesta syystä kumpaakaan ei huvittanut istua pyörän selkään, vaan menimme paikalle paikallisjunalla ja palasimme yön pimeydessä kävellen.

Brückenfestival on ilmaisfestari, joka rahoittaa itsensä kaljan ja ruokien myynnillä. Tilaisuudessa on koko perheelle ohjelmaa alkaen lasten kasvomaalauksista ja askartelupöydästä aikuisten shakkiturnaukseen ja runomaratoniin. Esiintyjinä on autotallibändejä ja muita persoonallisia oman tiensä kulkijoita, sekä tietysti semmoisia enempi innokkaita kuin hyviä esiintyjiä …

Me olimme saapuneet paikalle etupäässä King Automaticin vuoksi. Ranskalaisheppua voisi verrata lähinnä Kauko Röyhkään, vaikka Kingin ääni onkin miellyttävämpi. Samanlainen parimetrinen ja ruskeasilmäinenkin hän on.  King Automatic soittaa kaikki instumentit itse. Hän on oman tiensä kulkijana jopa niin ehdoton, että hänen myyntisalkussaan oli lähinnä vain vinyylejä. CD:eitä oli – ilmeisesti armosta – mukana kaksi. Me ostimme toisen.

Yleisö oli laidasta laitaan, joukossa oli nuoria perheitä, harmaapäisiä pariskuntia, ikihippejä – sekä tietysti punkkareita. Kuvassa yksi viehättävän lähihoitajansa kanssa.

Minä ja muut nuoret  punkkarit. 😛

Illan toiseksi viimeinen esiintyjä oli Budzillus. Ilta pimeni ja heidän shownsa oli mahtava! Bändi soittaa jonkinlaista punkkipolkkaa. Loistomeininkiä, ja tulipahan pogottua polkan tahdissa (en tiedä olisiko siinä jengissä minun lisäkseni kukaan toinen osannut tanssia polkkaa, mutta sitä ei olisi tungoksessa mahtunut edes testaamaan). No nyt on musiikkikirjastossamme myös punkkipolkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä pyöräilimme Nürnbergin asemalle ja purimme pyörät. Junassa saimme oikein perisaksalaisen joustamattoman byrokraatin kimppuumme. Opimme, että taittopyörien pitää olla kasseissa. Ne saa kyllä kuljettaa ilmaiseksi, mutta koska pyörämme eivät olleet kasseissa, istuimme niiden vieressä käytävän lattialla. Dumme Ausländer!

Kotiin ajelimme sitten läpi sateisen Frankfurtin. Kastuimme vielä kerran läpimäriksi :D.

Kilometrejä kertyi koko matkalta yhteensä 333,4 km. Ajoaikaa noin 20 tuntia. Kaloreita paloi 13 618 kcal.

Advertisements