20.9.2010

Helsingin Sanomat/pääkirjoitus

Vaikka suomalaisten terveys väestötasolla kaiken aikaa paranee ja elinikä pitenee, uusia terveysuhkia nousee epäsäännöllisin väliajoin keskustelunaiheeksi. Nyt kiistellään siitä, ovatko niin sanotut kovat rasvat eli tyydyttyneet eläinrasvat sittenkään niin haitallisia kuin Suomessa on opittu uskomaan.

Suuri yleisö on sekavien keskustelujen pyörteissä lähinnä hämmentynyt. Uskoako virallisia terveysauktoriteetteja vai ei?

Tuorein rasvasota on sytytetty muutamien laajojen meta-analyysien tulosten pohjalta. Analyyseihin on otettu mukaan suuri joukko tutkimuksia, joissa selvitetään ravinnon ja sairauksien välisiä syy-yhteyksiä, ja niiden tuloksista on tehty johtopäätöksiä.

Niiden tärkein viesti on, ettei kovilla rasvoilla ehkä olekaan niin haitallista vaikutusta sydänterveyteen kuin on luultu. Rasvoja pahemmaksi riskiksi ovat nousemassa nopeat hiilihydraatit. Niitä ovat muiden muassa sokeri, valkoinen leipä, murot, virvoitusjuomat, kuivatut hedelmät ja peruna.

Sydämen terveyden kannalta parhaimpina pidetään yhä monityydyttymättömiä rasvoja. Niitä ovat kasvikunnasta peräisin olevat rasvat eli öljyt. Myös kalaöljyjen terveellisyydestä saadaan kaiken aikaa lisää näyttöä.

Nyt Suomessa käynnissä olevan keskustelun kaltainen väittely käytiin tämän vuoden alussa myös Ruotsissa. Siellä esitettiinkin vakavasti harkittavaksi, pitäisikö ravitsemussuosituksia muuttaa niin, että nopeiden hiilihydraattien osuutta ravinnosta vähennettäisiin.

Kovien eläinrasvojen osuutta ravinnosta ei Ruotsissa eikä muuallakaan ole suunniteltu lisättäväksi, päin vastoin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kovien rasvojen osuutta haluttaisiin supistaa, mutta niin, ettei niitä korvata hiilihydraateilla vaan pehmeillä rasvoilla.

Suomalaisen rasvakeskustelun erikoisuus on se, että syyllisten joukkoon nostetaan muun muassa Pohjois-Karjala-projekti. Projektin ainoa päämäärä ei ollut eläinrasvojen käytön vähentäminen, vaan sen tavoitteina oli myös tupakoinnin vähentäminen ja kohonneen verenpaineen hoito.

Kannattaa muistaa, että Pohjois-Karjala-projektin aikana suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui paljon muutakin. Jääkaapit ja pakastimet yleistyivät, eikä ravintoa enää tarvinnut säilöä suola- tai sokerikerroksen alle.

Ammattiyhdistysliike puolestaan edisti työpaikkaruokailun ja lounasseteleiden yleistymistä. Lounaiden lisukkeeksi tulivat aluksi kiinankaali ja raasteet, myöhemmin myös salaatti- ja kasvisvalikoima. Ruoka keveni, joskaan ei yhtä nopeasti kuin ihmisten työ.

Myös liikunnan merkitys terveyden edistäjänä korostui, ja turhaan juoksijoiden pilkkaaminen laantui maaseudullakin.

Tutkimustiedon karttuessa on opittu myös ymmärtämään, ettei kaikille suomalaisille kerta kaikkiaan voida rakentaa yhtä yhteistä ravintosuositusta.

Ihmisten kykyyn käsitellä eri ravintoaineita vaikuttaa suuresti myös perimä. Yhden verenpaine nousee suolasta, toisen kolesteroliarvot kimmahtavat kananmunasta tai äyriäisistä.

Nyt tiedetään entistä paremmin, ettei ihmisen terveys riipu yhdestä ravintoaineesta. Yhden aineen vähentäminen johtaa lähes aina sen korvaamiseen toisella aineella, jolla taas on omat vaikutuksensa.

Kun arkkiatri Arvo Ylppö vuonna 1987 täytti sata vuotta, hän kertoi pitkän ikänsä salaisuuden: Hän pelasi skruuvia ja joi toisinaan punssin. Hän söi kaikkea, mutta kohtuullisesti. Hän myös karttoi kaikkia ismejä eli yhden asian liikkeitä.

Fanaattisuutta pitäisi välttää myös ravinnosta keskusteltaessa.

Kirjoitukseen on esitetty hyviä kommentteja. Tässä yksi:

Enemmän tiedettä ja vähemmän propagandaa

ex-lihavuustutkija  |  20.9.2010 10:44

Vaikka suomalaisten terveys väestötasolla kaiken aikaa paranee ja elinikä pitenee, uusia terveysuhkia nousee epäsäännöllisin väliajoin keskustelunaiheeksi.

Pääkirjoittajilla on mielenkiintoinen näkökulma suomalaiseen kansanterveyteen. Lääkitystä vaativat pitkäaikaissairaudet ovat nykyään yleisempiä kuin koskaan aiemmin, syöpä on työikäisten yleisin kuolinsyy ja kansa on ennätyslihavaa. Vuonna 2004 700 000 suomalaista käytti mielialalääkkeitä ja luvut ovat luultavasti viime vuosina kasvaneet entisestään.

Kirjoituksessa olisi kannattanut mainita se valitettava tosiseikka, että Pohjois-Karjala projektin myötä ravinnon luontaiset tyydyttyneet rasvat (maito- ja eläinrasvat) korvattiin margariineilla ja rypsiöljyllä. 1990-luvulle asti margariinin valmistusprosessissa syntyi sivutuotteena luonnottomia trans-rasvoja, joiden on sittemmin osoitettu lisäävän sydäntautikuolleisuutta ja kohottavan syöpäriskiä. Terveysauktoriteetit toisin sanoen kehottivat ihmisiä korvaamaan terveydelle neutraalit eläinperäiset rasvat teollisesti muokatuilla kasvirasvoilla, joiden loppuviimein huomattiin olevan elimistölle myrkyllisiä.

Valitettavasti trans-rasvat eivät ole ainoa ravitsemustieteen lähihistoriassa tehty virhe.

Ravitsemusauktoriteettien kannalta erityisen huolestuttaa on se, että pääosin viljalle, luurankolihakselle sekä maitotuotteille rakentuva ruokavalio vaikuttaa nykytutkimuksen valossa olevan kaltaisellemme ihmisapinalle sopimaton.

Syyllisiä etsimällä ei epäonnistuneiden ravitsemuspoliittisten linjausten aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia voida peruuttaa, mutta jollakin tavalla pöytä pitäisi saada putsattua, jotta avoin ja ennenkaikkea tieteellinen keskustelu pääsisi käyntiin.

Lopuksi kehotan kaikkia ylipainosta sekä veren rasva- ja sokeriarvojen poikkeamista kärsiviä etsimään käsiinsä seuraavat vähähiilihydraattista ruokavaliota käsittelevät artikkelit:

Beneficial effects of ketogenic diet in obese diabetic subjects, Dashti HM & al. 2007

Long term effects of ketogenic diet in obese subjects with high cholesterol level, Dashti HM & al. 2007

Vuoden interventiotutkimuksista käy ilmi, että hiilihydraatteja välttelemällä ja mikroravinteiden määrää lisäämällä metabolisesta syndroomasta pääsee eroon muutamassa kuukaudessa. Kyseessä oli siis tieteellinen koe, jonka tulokset on julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä.

Osallistu keskusteluun