Kysyy minun lisäkseni ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen

Torstai-iltainen A-talk alkoi toimittaja Markku Liimataisen kysymyksellä “mikä on se uusin ja ratkaiseva tieto eläinrasvojen terveellisyydestä”. Kari Salminen sai vastata ensiksi, ja hän viittasi Siri-Tarinon, Menten ja Skeaffin kokoomatutkimuksiin (nimesi ne myöhemmin). Salminen jätti tietenkin mainitsematta kaikkein uusimman Mozaffarianin vaihtotutkimuksen ja Jakobsenin vaihtotutkimuksen, joissa on yhtä ratkaisevaa tietoa molemmissa. Siinä sitä mentiin, eikä tutkimuksiin palattu kunnollla missään vaiheessa. Väittelyn varhaisessa vaiheessa Taija Somppi keskeytti ratkaisevasti Mikael Fogelholmin juuri, kun tämä oli viittaamassa Duodecimissa referoimiinsa tutkimuksiin.

Edellisessä blogikirjoituksessani luulin kalunneeni asiaa riittävästi, mutta torstai-iltainen jätti edelleen epäselväksi sen, että mitkä ovat nämä tärkeimmät tutkimukset. Pieni tutustuminen niiden todelliseen antiin on paikallaan. Ne todistavat, että kannattaa tehdä rasvarauha. Tutkijat ovat yhtä mieltä, miksei tulkitsijatkin?

Tämänhetkinen tutkimustieto osoittaa että

TOTTA on

“Tyydyttynyt rasva ei ole sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä”.

“Tyydyttynyt rasva on suojanut joissakin tutkimuksissa aivohalvauksilta“.

TARUA on

“Missään tutkimuksessa ei ole havaittu, että tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonitapahtumia“.

Reijo Laatikainen huomauttaa: ”Useissa tutkimuksissa, jotka olivat kokoomatutkimuksien lähteenä, tyydyttyneen rasvan ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden välillä oli yhteys sydän- ja verisuonitapahtumiin. Mutta kuten yllä todettu, osassa tutkimuksista tyydyttynyt rasva näytti suojaavan aivoverenvuodoilta. Suuri osa tutkimuksista päätyi neutraaliin tulokseen, tyydyttynyt rasva ei vaikutua suuntaan tai toiseen. Tämä on juuri meta-analyysien, kokoomatutkimuksien riemu.”

TOTTA vai TARUA – paha sanoa

“Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruoka ei nosta veren kolesterolia“.

Reijo Laatikaisen kommentti: ”Pitää osittain paikkansa, sillä tyydyttyneen rasvan suurehko saanti nostaa kyllä LDL-kolesterolia mutta samaan aikaan hyvä kolesteroli, HDL ponnahtaa ylös. Ravinnon rasvojen vaikutusta kolesterolitasoihin on mielestäni suurenneltu. Yhteydet ovat olemassa mutta selvästi pienemmät kuin mitä julkilausumista on voinut ymmärtää. Tyypillisesti, suuri muutos (n. 20 E % lisäys) tyydyttyneen rasvan saannissa nostaa LDL-pitoisuutta n. 10 %, mutta samalla myös lisää HDL-pitoisuutta vähintään 10 % (esim. Müller H et al. 2003). Ei siis kovin raflaavaa.”

LUE ANALYYSI, MITÄ TUTKIMUSTULOKSET OIKEASTI TÄLLÄ HETKELLÄ KERTOVAT (ja mitä ne tutkimukset ovat, joihin sekavasti ja välillä tarkoitushakuisesti viitataan):

Muuttuuko käsitys rasvojen terveellisyydestä?

Olisiko rasvarauhan aika?