Kun minua nyt on valistettu siitä, kuinka me hiilihydraatteja rajoittavat syömme, tein ukolleni Perus-Pertsan karppiaterian eilen.
- 4 nautabratwurstia (pienvalmistajan tuoremakkaroita)
- 2 paprikaa
- oliiviöljyä
Paistamiseen olisi ”tietenkin” 😛 pitänyt käyttää voita, mutta useimmiten käytän kuitenkin oliiviöljyä. Makkarat sisälsivät 97% naudanlihaa, suolaa, mausteita (sinappia), rypälesokeria, aromivahvennetta ja C-vitamiinia antioksidanttiaineena. Eli ihan kunnollista makkaraa ei saa Saksassakaan, vaikka täällä huomattavasti parempia tuotteita on tarjolla kuin Suomessa.
Itse vain maistoin, en ole erityinen makkara-fani. Nämä maistuivat hiukan maksalle. Olisin kaivannut niiden kanssa puolukoita tai karpaloita. Ukolle maistuivat!
Mietimme, miksi ihmeessä lihamakkaroihin pitää laittaa rypälesokeria ja aromivahvennetta? Luulisi makua olevan ilman vahventeitakin, ja jos makeutta kaipaa, voihan lisukkeeksi laittaa vaikka puolukkahilloa?
25 syyskuun, 2010 at 05:32
Lisättyä c-vitamiinia makkarassa…? Voi näitä aikoja. Ja sokeria ja aromivahvennetta. Olis jäänyt multakin syömättä (olen sitä paitsi yliherkkä aromivahventeelle). En pidä makkarasta.
Onko sinulla Varpu tietoa, että mikä eri rasvojen (voi, oliiviöljy, neitsytkookosöljy) turvallinen maksimipaistolämpötila on, lieden säädön kannalta katsottuna (asteikolla 1-6)?
TykkääTykkää
25 syyskuun, 2010 at 05:36
ps. joo, siis peruskarppihan ei muuta syökään kuin HK:n sinistä tai hampurilaisateroita tai pekonia vai. Voi kiesus.
TykkääTykkää
26 syyskuun, 2010 at 07:03
C-vitamiini on hyvin tavallinen antioksidantti elintarvikkeissa. Se on E-sitäsuntätä osastossa siitä harmittomasta päästä. Eiköhän sillä ole tekemistä säilyvyyden kanssa.
Vastaan rasvakysymykseesi, kunhan käyn pyöräilemässä ensin 🙂
TykkääTykkää
26 syyskuun, 2010 at 07:09
Luulenpa että kuva peruskarppiateriasta muodostuu monista eri lähteistä. Aina syytetään kuvatoimittajia tarkoitushakuisuudesta, ja sitäkin tietysti esiintyy, mutta kyllä sitä jatkuvasti näkee myös karppireseptejä, joissa kylvetään voissa, kermassa ja juustossa. On hyvin inhimillistä, että kun jokin kielletty muuttuu sallituksi, sen kanssa aletaan liioitella joksikin aikaa. vedetään överiksi, kun se on niin kivaa.
ja viralliselle puolelle on tietysti edullista leimata hiilarirajoitteinen ruokavalio tommoiseksi, koska esim. mun ruokavalioni olisi niille liian kova pala :P: Syön kasviksia paljon, ne ovat ruokavalioni perusta. Syön marjoja, ja kohtuullisesti mutta säännöllisesti hedelmiä. Syön kalaa ja riistaa. Käytän luomuoliiviöljyä ja luomuvoita. En syö roskaruokaa, en eineksiä, en pitkälle jalostettuja hiilareita… Enkä syö runsasrasvaisesti, vaan käytän rasvaa luonnollisesti niissä yhteyksissä, mihin se kuuluu.
TykkääTykkää
26 syyskuun, 2010 at 07:57
Mehän syödään sitten aika samalla tavalla :). Minä olen vasta noin vuoden syönyt tosi paljon kasviksia ja nyt olen muutaman kuukauden jättänyt pois nuo huonot hiilarit. Mikä on runsasrasvaista, en tiedä, minulla rasvaa näyttää nyt olevan aika paljon (yli 50%), mutta en sitä tarkoituksella pidä korkealla. Proteiinia yritän lisätä kovasti, sitä olen saanut aina liian vähän. Paljonko sinulla on rasvaa, proteiinia ja hiilareita keskimäärin (E%) ruovaliossasi?
Minulle on tullut se mielikuva, että monet miehet ovat innoissaan tuosta makkara-pekonilinjasta ;). Jotkut ihmeeksi esim. Sundqvistin blogissa tuntuvat suorastaan dissaavan kasviksia, mikä on minusta ihmeellistä. No, kukin tyylillään. Mielenkiintoista tämä ravintomaailma on. Eiköhän ne uudet viralliset suosituksetkin toivottavasti ole menossa siihen suuntaan, että karsitaan pois noita huonoja hiilareita.
TykkääTykkää
27 syyskuun, 2010 at 06:17
Mun ruokavalioni on aika pitkälle isokalorinen, toisin sanoen kolmannes hiilareita, kolmannes proteiinia ja kolmannes rasvaa. En aseta syömisiäni väkisin mihinkään muottiin, vaan se on aika luonnollisesti asettunut tuohon. Tuntuu sopivan sekä kropalleni, että psyykelleni että elämäntapaani.
ja niihin paistolämpötiloihin en ehtinytkään eilen vastata, koitan tänään ehtiä 😀
TykkääTykkää