Helsingin Sanomat 28.9.2010

Kova rasva jäykistää solukalvoja

”Solumme on optimoitu toimimaan pehmeillä rasvoilla”, ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen sanoo. Hän vaatisi paljon enemmän tieteellistä näyttöä ennen kuin myöntäisi, että kovat rasvat ovat yhtä terveellisiä kuin pehmeät.

Jos pehmeitä rasvoja ei ole käytettävissä, solumme korvaavat ne kovilla, mutta tämä tekee solukalvot kovemmiksi ja jäykemmiksi.

Rasvojen eroa kuvaa hyvin se, että rypsiöljy pysyy jääkaapissa juoksevana mutta voi kovettuu.

Nämä fysiologiset vaikutukset voivat selittää havaintoa, jonka mukaan kovien rasvojen korvaaminen pehmeillä vähentää ihmisten sydäntautiriskiä.

Ihminen myös varastoi paremmin kovaa rasvaa, kun taas pehmeä rasva hyödynnetään solujen ainesosana. Siksi pehmeillä rasvoilla on vaikeampi lihoa kuin kovilla.”

Syömisessä on oleellista kohtuus

Asiantuntijatkin ovat erimielisiä siitä, kumpi on haitallisempaa: huono hiilihydraatti vai kova rasva. Kolesterolitutkija Petri Kovasen mukaan kysymys on kuitenkin väärin muotoiltu.

”Sokeri on haitallista mutta vain, jos se lihottaa, kova rasva on haitallista, vaikka se ei lihottaisikaan.”

Käytännössä rasva ja hiilihydraatti kuitenkin lihottavat meidät yhteistuumin.

Kun syömme makkaraperunat, makkaroista saamme kovan rasvan. Perunoiden hiilihydraatti huolehtii siitä, että rasva varastoituu renkaaksi lanteillemme.

Toisten asiantuntijoiden mukaan kaiken ydin ei ole rasva vastaan hiilihydraatti vaan rasvan ja hiilihydraatin laatu.

Huonoja hiilihydraatteja olisi vältettävä. Kovat rasvat tulisi korvata pääasiassa pehmeillä.

Tutkijat eivät purematta niele väitettä, jonka mukaan ruokakolmio olisi lihavuusepidemian takana.

”Äly hoi”, sanoo ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen Helsingin yliopistosta.

”Näkyykö ruokakolmiossa kebabia, ranskalaisia perunoita tai coca-colaa?”

Siinä ei liioin neuvota kasaamaan lautasta kukkuroilleen perunamuussia, lihapullia ja ruskeakastiketta.

”Ruokakolmion idea on, että ihmiset söisivät terveellisesti ja monipuolisesti ja välttäisivät roskaa.”

Oleellista on kohtuus.”

”Näkyykö ruokakolmiossa kebabia, ranskalaisia perunoita tai coca-colaa?” kysyy professori Mutanen. Ei näy. Sen sijaan pullia ja korvapuusteja kyllä, perunoitten, pastan ja jättimäisen leipämäärän lisäksi.

Lääketieteen tohtori Timo Kuuselan kommentti kirjoitukseen (olen saanut sen sähköpostissa ja julkaisen Kuuselan luvalla):

Luonnolliset ravintorasvat ovat yleensä koostumukseltaan vaihtelevia. Eläinrasvoihin vaikuttaa mm rehun laatu.

Kaikille kovia rasvoja pelkääville pieni koe: Otetaan hyvänlaatuista kookospähkinästä puristettua neitsytöljyä/rasvaa purkillinen (kovin tuntemani). Pannaan se jääkaappiin (+5 – +7 astetta) yöksi. Aamulla rasvaa tarvittaessa pitää käyttää tukevaa lohkomisinstrumenttia.

Pannaan sama pänikkä vesihauteeseen, jossa on lämpömittari. Lämpötilassa 25 – 27 astetta (en ole tehnyt koetta vaan nähnyt etelän lämmössä, mitä tapahtuu) melkein kivikova rasva on kirkasta veden kaltaista hienoaromista nestettä. Onhan tuossa vaikka ihmisen kehonlämpöön nähden vielä kymmenkunta astetta reserviä.

Puuttuisi vielä, että kinattaisiin kolesterolin (sen oikean) tarpeellisuudesta solukalvon rakennusaineena. Ei tarvitse kiistellä. Väitän, että elämä ilman kolesterolia on mahdotonta (maksan hiilihydraateista tekemät lipoproteiinit ”kolesteroli” ovat jo eri asia).

Rasvoihin liittyy niin paljon edelleen salattua ja elämälle välttämätöntä, että katson omassa ruuassani rasvat hiilihydraatteja tärkeämmiksi ja vastaavasti priorisoiduiksi.

Rasvahappomolekyyli on elimistössa alati kierrossa. Jos parempi todetaan, paikan päällä lipoproteiinilipaasi silpaisee sen käyttöön. Toiset rasvahappomolekyylit palavat energiaksi (toivottavasti ne ei toivotut) ja moninainen hormonien/eikosanoidien joukko koostuu mm. rasvahapoista. Nekin ovat täysin elämälle välttämättömät.

Pidän korkeastioppineen professorin väitettä saman luokan väittämänä, kuin sitä ravitsemusammattilaisten väitettä, että syöty glukoosi on jollakin tavalla terveelle elämälle välttämätöntä.

Ei edes ajatella niin pitkälle, kuka näistä väittämistä hyötyy. Vuoden 2012 ravitsemussuositukset tiedetään etukäteen, Pekka Puska tiesi. Ne annetaan kaikille lihoville ja sairastaville kansoille USDA:n (United States Department of Agriculture) konttorista.

Sairas ei näytä saavan viisaittemme tukea edes sen verran, että asiaa selvitettäisiin kunnolla (1H NMR).

*  Timo Kuuselan kiteytys Lääkärilehdessä