HS/yleisönosasto 1.10.2010

Ravitsemuspoliittisilta päätöksiltä pitää odottaa tieteellistä näyttöä

HS:n tiedesivulla 28. 9. käsiteltiin 30-vuotista rasvasotaa. Siinä todettiin muun muassa, että Yhdysvalloissa rahoitettiin sadoilla miljoonilla dollareilla viittä tutkimusta. Niissä pyrittiin osoittamaan, että rasva, lähinnä tyydyttynyt eläinrasva, aiheuttaisi sydäntautia ja kuolleisuutta. Tuloksetta.

Mutta sitten ”ratkaisevaksi muodostui kuudes tutkimus, jossa havaittiin, että kolesterolin alentaminen lääkkeillä vähensi sydänsairauksia” Kuudes tutkimus ei siis laisinkaan koskenut rasvan kulutusta ja sydäntauteja vaan kolesterolin alentamista lääkkeillä! Siitä kuitenkin pääteltiin: tyydyttynyt rasva pois ja sydän terveeksi.

Innokkaana jääkiekon pitkäaikaisena katsojana en vielä ole nähnyt peliä, jossa 5–1-tuloksella yhden maalin vippaskonstilla tehnyt joukkue voittaisi. Näin voikin edellä esitetyn esimerkin valossa tapahtua vain ravitsemus- ja ”terveystieteessä” ja ravitsemuspolitiikassa.

Edelleen kirjoituksessa todetaan, että rasvan kannattajat vaativat innokkaasti tutkimusta, joka osoittaisi sen yhteyden sydänsairauksiin ”tietäen, ettei sellaista ole”. Aivan oikein, ei sellaisia todellakaan ole. Ei ole päteviä tutkimuksia, joiden mukaan tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydänsairauksia. Ei kai siinä voi olla mitään väärää, että ennen koko kansaa koskevia ravitsemuspoliittisia päätöksiä edellytetään tieteellistä näyttöä?

Sen sijaan viime ja tänä vuonna on kyllä julkaistu kolme laajaa tutkimusta, jotka osoittavat, ettei tyydyttynyt rasva aiheuta sydänsairauksia. Nuo tutkimukset kattavat satojatuhansia henkilöitä ja miljoonia seurantavuosia, joiden aikana tutkittiin henkilöiden rasvankäyttöä ja sydäntautien kehittymistä.

Sinänsä sama kielteinen tulos osoitettiin jo Kansanterveyslaitoksemme (nyt THL) ja Harvardin yliopiston niin sanotussa Setti-tutkimuksessa vuonna 1997. Tämä selkeä tulos kuitenkin ensin kiellettiin Suomessa ja sittemmin siitä vaiettiin kokonaan.

Kirjoituksessa käytetään termejä ”kova” ja ”pehmeä” rasva. Termit eivät vastaa rasvojen kemiallista, ravitsemusfysiologista eivätkä elintarviketieteellistä jaottelua. Rasvat jakautuvat tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Edelleen näiden ryhmien sisällä ne jakautuvat yksittäisiin rasvahappoihin, joiden ravitsemusfysiologiset vaikutukset voivat olla hyvinkin erilaiset, jopa vastakkaiset.

Siksi Marja Mutasen väite, että ”solumme on optimoitu toimimaan pehmeillä rasvoilla”, on absurdi. Solujen toiminta edellyttää edellä kuvaamieni rasvahappojen yhteistoimintaa. Yhtä omituinen on hänen vaatimuksensa tieteellisestä näytöstä, että ”kovat rasvat ovat yhtä terveellisiä kuin pehmeät”. Tiede ei kerta kaikkiaan tunne ”kovia” tai ”pehmeitä” rasvoja. Nämä termit ovat kaupallista propagandaa, kuluttajaa harhaanjohtavia ja sellaisina poistettava käytöstä.

Kari Salminen

professori, Helsinki