Patikoimme lauantaina Schwarzwaldissa. Kuljimme reitin, joka kulki Neueckistä  Hexenlochmühlen kautta Balzer Hergottiin ja takaisin Neueckiiin. Reittioppaissa neuvotaan tekemään kiertopatikointi toiseen suuntaa kuin me teimme. Matka muuttui sen verran että kuljimme ylämäkeen yhden etappivälin, ja retkemme kesti puoli tuntia kauemmin kuin keskimäärin (4,5 tuntia).

Pidän Schwarzwaldista kovasti, kai siihen vaikuttaa ainakin alitajuisesti se, että metsä on havumetsää ja tuo paikka paikoin mieleen Suomen. Paitsi ettei Suomessa taida enää olla niin paksuja hakkaamattomia hirsipuita?

Taas kerran haaveilimme hirsitalosta. Halkaisijaltaan 30 cm hirret riittäisivät lämpöeristykseksi. Täällä näimme mahtavia, suoria noin 70 cm halkaisijan puita. Niistä saisi jo komean hirsitalon, vaikkeivät ne Kalifornian punapuuhongille vedäkään vertoja (siellä ajoimme autolla yhden punapuun läpi, siinä oli luonnon muovaama tunneli).

Ei liene vaikea arvata, mistä musta metsä on saanut nimensä.

Hexenlochmühle oli turistirysä, jonka ohitimme sukkelaan. Sieltä lähti polku rinnettä ylös. Se hidasti etenemistä, mutta ei ollut mitenkään erityisen  raskas tai hankala.

Kiivettyämme ylös näimme, mikä on Balzer Herrgott. Sen alkuperää ei ole pystytty luotettavasti selvittämään. Kyseessä on puun sisälle upotettu kristushahmo, joka luultavasti on myöhäisgotiikan ajalta. Todennäköisesti figuuri on alunperin ollut Wagnerstalin kuninkaanhovissa ja osittain tuhoutunut lumivyöryssä. Sieltä olisivat nuoret miehet salaa kuljettaneet torson metsään piiloon, jossakin vaiheessa kellontekijäkisällit kiinnittäneet torson puuhun.

Paikka on nykyisin pyhiinvaelluskohde. Kaunis ja rauhallinen paikka meditoinnille.

Yövyimme Landgasthof zum Hirschenissä. Kyseessä oli lihakarjatila, jolla oli oma ravintola ja yöpymispaikkoja. Herkuttelin lounaalla hokkaidokurpitsakeitolla, joka tarjoiltiin hauskasti hillopurkista. Ukko valitsi kylmänä tarjoillut savustetut bratwurstit suolakurkkujen kera. Illalla söimme tilan omasta nautakarjasta tehtyjä ulkofileepihvejä. En ole koskaan elämässäni syönyt yhtä hyvänmakuisia! Kyytipoikana paikallista Spätburgunderia. Niin sielu kuin ruumiskin tulivat ravituiksi :).

Mainokset