Savon Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan:

Pohjois-Karjalasta 1970-luvulla alkanut valistustyö on tuottanut hyviä ja jopa erinomaisia tuloksia. Opastus oikeaan ruokavalioon, tupakoinnin lopettamiseen ja liikunnan lisäämiseen on kohottanut elämisen laatua koko valtakunnassa eikä vain sydänvaivoista kärsineellä itärajalla.

Pohjois-Karjala -projektin keskeinen tavoite, kovien eläinrasvojen korvaaminen pehmeillä kasvisrasvoilla, on asetettu kuitenkin nyt kyseenalaiseksi julkisuudessa. Terveystutkijat ja lääkärit ovat käyneet tiedotusvälineissä henkien taistelua, jossa kumpikaan osapuoli ei ole antanut periksi omista havainnoistaan tai suosituksistaan.

Väittelyä seuranneilla kansalaisilla on kahtalainen olo. Yhtäältä ihmetellään, miten tiede voi tuottaa näin ristiriitaisia tutkimustuloksia ja toisella riemuitaan, että pitkästä aikaa suomalaisilla on taas lääkärin lupa panna paksusti voita leivälle ja vielä siivu silavaa sen päälle.

Pohjois-Karjala -projektia menestyksellisesti vetäneitten tutkijain näkökulmasta on surullista, että projektin suuret saavutukset mitätöidään yhden tietyn asian varjolla. Kansanterveyden kannalta ollaan jouduttu tilanteeseen, jossa metsää ei nähdä puulta. Kansallisesta terveydenhuollosta vastaavilla viranomaisilla on kovat ajat, mutta yleisen edun nimissä heidän ei pitäisi lähteä muuttamaan suosituksiaan hetken hurmassa, arvostelijain hiljentämiseksi.

Nykyisten terveyssuositusten arvostelijat saavat kyllä ymmärtäjiä kansan keskuudesta. Joka asiassa on aina joukko ihmisiä, joka suhtautuu epäillen tai vastahankaisesti ylhäältä annettuihin ohjeisiin ja suosituksiin.

Monet yleisen linjan vastustajat esittävät oman, poikkeavan näkemyksensä varsin vakuuttavasti, mutta tavallisen kansalaisen pitäisi muistaa, että arvostelijoillakin on usein omat tarkoitusperänsä. Useimmiten ne ovat taloudellisia. Terveyssuolan keksijä kauppaa suolaansa, terveyspillereiden pyörittäjä pillereitään, omasta terveysopistaan kirjan kirjoittanut kirjaansa jne.

Karjalainen uutisoi hieman toisenlaista tietoa:

Maakuntien väliset erot kuolleisuudessa ja sairastavuudessa ovat Suomessa suuret. Pisimpään eletään Ahvenanmaalla, lyhimpään Kainuussa. Eroa elinajanodotteessa on jopa neljä vuotta.

Kainuu on myös Suomen mustinta aluetta sydänkuolleisuuden suhteen. Hyvänä kakkosena tulee Pohjois-Karjala.

Alue-eroja selittää perinnöllisten tekijöiden lisäksi myös maakuntien koulutusrakenne. Terveyserot eri sosiaaliryhmien välillä ovat Suomessa eurooppalaisittain verrattuna isot. Pitkälle koulutetut elävät terveempinä ja pitempään kuin matalasti koulutetut.

Savon Sanomien pääkirjoituksessa ”unohdettiin” mainita, että myös lehdistöllä on omat taloudelliset ja poliittiset kytkynsä, jotka vaikuttavat kannanotoissa. Samoin monilla julkisuudessa esiintyvillä asiantuntijalääkäreillä on omat kytkynsä (kenet rahoitti lääketeollisuus seminaareihin ympäri maailmaa ennen toiminnan siistiytymistä, kuka omistaa oman dieettituotemerkin jne.).

Nykyisen linjan yksi johtava kritisoija lääketieteen tohtori Timo Kuusela on eläkkeellä eikä kauppaa yhtään mitään. Itse kuulunen Savon Sanomien luokittelussa noihin ”omasta terveysopistaan kirjan kirjoittaneisiin” (tai oikeammin 7 kirjaa). Jos kohta en ole luonut mitään omaa terveysoppia, vaan kytkyistä vapaana tutkinut, minkälaisia tuloksia nykytutkimuksessa on saatu, ja mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Karjalaisen uutinen vie kyllä pohjan pois tuolta menestystarinalta. Uutisessä esitetyt arvelut syistä pitänevät paikkansa,  MUTTA niihin lienee lisättävä vielä liiallisten sokeristuvien hiilihydraattien suosittelun huono vaikutus. Kakkostyypin diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt varsinkin Pohjois-Karjalassa…