Tässä jokin aika sitten kävin sähköpostikeskustelua Reijo Laatikaisen kanssa, ja hän kertoi pohtineensa käsitettä escalation of commitment suomalaisen ravitsemuskeskustelun yhteydessä. Reijon ajatus palasi mieleeni lukiessani nimimerkki Kalakukon viisasta blogikirjoitusta hiilaritietoiset.netissä.

Kommentoin Kalakukon kirjoitusta:

Peliteoreetikot tuntevat käsitteen sitoutumisen eskalaatio

Sitoutumisen eskalaatio oli ensimmäisenä kuvattu Barry M. Staw:n vuonna 1976 julkaistussa artikkelissa, ”Knee deep in the big muddy: A study of escalating commitment to a chosen course of action”. Tuoreempana määritelmä upotetun hinnan harhaluulo termiä on käytetty kuvaamaan tilannetta jossa henkilö perustelee lisääntyneen sitoutumisensa päätökseen perustuen aikaisemmin tekemiensä sitoumuksien summaan. Näin henkilö toimii siitäkin huolimatta, että olisi tullut uutta tietoa joka osoittaisi alkuperäisen sitoutumispäätöksen olleen todennäköisesti väärän. Tällaiset sitoutumispäätökset voivat koskettaa aikaa, rahaa tai jopa sotilaallisissa toiminnassa ihmishenkiä.

Termiä käytetään myös kuvaamaan huonoa päätöksentekotapaa yritystoiminnassa, hallinnossa tai tietosysteemeissä yleensä, ohjelmistosuunnittelun projektijohtamisessa, politiikassa tai uhkapeleissä.

Termiä voi oikein hyvin soveltaa eräisiin suomalaisiin ravitsemusasiantuntijoihin – ja muihinkin rasvasotaa käyviin aurinkokuninkaisiin…

Nyt on tohtori Tolonenkin kirjoittanut aiheesta (tässä muutamia otteita, lue koko juttu linkistä):

Rasvasodassa näyttää vallitsevan ilmiö nimeltään sitoutumisen eskalaatio. Sillä tarkoitetaan sitä, että henkilö (tai henkilöryhmä) sitoutuu tiettyyn päätökseen ja vahvistaa sitoutumistaan siihen huolimatta siitä, että uusi tieto osoittaa alkuperäisen sitoutumispäätöksen vääräksi. Vanhaan kaavaan sitoutuneet veisaavat jääräpäisesti vanhaa virttä, maksoi mitä maksoi.

Harhaisiksi osoittautuneiden ravitsemus- ja lääketutkimusten perusteella tehdään uusia, ja entistä näkemystä pönkitetään, maksoi mitä maksoi. Esimerkiksi jättisuuri tutkimus osoitti, että suurella osalla sydäninfarktin saaneista potilaista LDL-kolesteroliarvo oli viitearvojen rajoissa (alle 3,3 mmol/l). Tämähän osoittaa, ettei LDL-kolesteroli voi olla näiden ihmisten sydänkohtauksen syynä. Mutta mitä sanovat kolesteroliteoriaan sitoutuneet tutkijat? ”LDL-kolesterolin viitearvoja on alennettava entisestään, jotta kaikkien sairastuneiden lukemat olisivat viitearvoja suurempia!

Lähes 10 000 sydänkirurgiseen operatioon osallistuneen infarktipotilaan tutkimus osoitti, että mitä enemmän veressä on LDL-kolesterolia, sitä parempi on potilaiden ennuste ja kääntäen, mitä pienempi LDL-arvo, sitä huonompi ennuste (American Journal of Cardiology 15.10.2010). Suuri LDL-pitoisuus liittyi vähempiin sairaalakomplikaatioihin ja -kuolleisuuteen ja kotiinpääsyn jälkeisiin sydäntapahtumiin ja -kuolemiin. ”12 kuukauden kuolleisuus oli merkitsevästi muita suurempaa niillä, joiden LDL oli alle 1,8 mmol/l,” tutkijat raportoivat. LDL:n lisäksi 12 kuukauden kuolleisuuteen vaikuttivat ikä, nopea syketaajuus, munuaisten toiminnan häiriö ja matala systolinen verenpaine, jotka kaikki myös assosioituivat matalaan LDL:ään. Entä kuinka tutkijat tulkitsevat tuloksia? ”Korkea LDL saattaa kuvastaa parempaa ravitsemus- ja terveystilaa, jotka todennäköisesti liittyvät parempaan stressinsietokykyyn”, he kirjoittavat. Näin ollen kolesteroliparadoksi akuutissa sydäninfarktissa liittyisi sekoittaviin tekijöihin (baseline characteristics associated with survival). Tosiasiassahan tulos osoittaa, että mitä matalampi LDL-kolesteroli, sitä suurempi kuolleisuus. Tutkijat ehdottavat, että matalan kolesterolin potilaita tulisi hoitaa entistä tehokkaammin kolesterolia alentavilla lääkkeillä! Voi pyhä yksinkertaisuus! Tulos tukee muita tutkimuksia, mutta kolesteroliteoriaan sitoutuneet tutkijat etsivät löydöksille muita selityksiä ja viittaavat kintaalla tutkimuksille, jotka eivät sovi heidän teoriaansa.

”Seitsemän maan tutkimuksen” ja Pohjois-Karjala-projektin ympärille rakennettiin teoria, jonka mukaan maaeläinrasva aiheuttaa valtimo- ja sydäntauteja ja niitä pitää ehkäistä vaihtamalla voi margariiniin. Näinhän sitten tehtiinkin koulu-, laitos-, työpaikka- ja kotiruokailussa. Rasvakammoa perusteltiin ”tuhansilla tutkimuksilla” ja tiedeyhteisön konsensuksella.

Ravitsemuksen ja terveydenhuollon ammattihenkilöt sitoutuivat antaumuksella rasva- ja kolesteroliteorioihin. Vaikka nyt on käynyt ilmi, ettei niille löydykään tieteellistä näyttöä – ja sen myönsivät vihdoin myös Pekka Puska ja Mikael Fogelholm TV:n A-talk-ohjelmassa –, tiivistävät teorian kannattajat rivejään ja vakuuttavat, että ravitsemussuositukset perustuvat ”tietoon”. Suurille meta-analyyseille, jotka kumoavat rasva- ja kolesteroliteoriat, viitataan kintaalla. Sydänliitto ja Diabetesliitto ovat sitoutuneet rasva- ja kolesteroliteoriaan ja pyrkivät laajentamaan (eskaloimaan) sitä jäsenilleen ja muualle.