Olimme lauantai-iltana katsomassa Pina Bauschin tanssiesitystä Wuppertalin oopperatalossa. En ole millään tavoin perehtynyt moderniin tanssiin, mutta yleensä olen pitänyt näkemästäni. Tällä kertaa en. Tanssijat olivat kauniita, vartalot viimeisen päälle trimmattuja … mutta olisin mielelläni nähnyt tanssiakin.

Esitys oli kai olevinaan modernia tajunnanvirtaa. Ehkä surrealismia. Pari kolme hienoa kohtaa hukkui kuitenkin sekavaan sarjaan toisiinsa mitenkään liittymättömiä episodeja, joissa yksi mies konttasi vauvanvaipoissa ympäri lavaa, naiset vilauttelivat tissejä ja takapuolia, ja välillä kaikki tanssivat alastomina läpikuultavan verhon takana. Mitään symboliikkaa tai idean punaista lankaa en esityksessä havainnut.

Ilmeisesti oli hirmuisen hienoa, että joku daami kulki mustassa madamekoltussa ja korkokengissä, välillä tupakkaa poltellen ja rääkyi käheällä äänellä tekevänsä, mitä tahtoo. Miehistä oli tehty raasuja ja naiset olivat ah niin dominoivia. Omaperäistä…

Mutta oletetaan, että yleisön joukossa oli sellaisia, joilla ei ole seksuaalisia patoutumia, joille aistinautinnot ovat osa elämää ja joiden aivotoimintakin kutakuinkin on vielä voimassa, mitä tuo esitys antoi heille? Hienoa musiikkia. Yksi tanssillisesti kiehtova kohtaus  ja kauniit kulissit.

En tiedä, olinko lapsi joka ihmettelee keisarin alastomuutta, vai olenko yksinkertaisesti vain niin tanssisivistymätön moukka, mutta minusta oli pitkäveteistä katsella kun tanssijat marssivat lavalla edestakaisin ja hokevat viisauksia tyyliin: ”Minä olen täällä. Te olette siellä.” Tai sitten he istuvat partiolaisina iltanuotiolla ja kertovat puujalkavitsiä, jonka tuoreus on ysäritasoa.

En myöskään halvaannu onnesta, jos näen naisen tissit tai perän. Tai miehen alastoman ylävartalon (mielenkiintoista kyllä, miehet pitivät housut jalassa koko ajan; ehkä olisin havahtunutkin jos he olisivat vilautelleet vähän?). En pidä mitenkään omaperäisenä tai rohkeana myöskään tanssiksi simuloituja yhdyntöjä. Tanssi tanssina ja naiminen naimisena.

Esityksen päätyttyä (kun olin viimeiset puoli tuntia jo haukotellut, toivon mukaan niin pimeässä ettei kukaan nähnyt huonoja käytöstapojani; tosin ukko huomautti että tuhahtelin välillä liian kuuluvasti :P) iso osa yleisöstä nousi seisomaan aplodeeratessaan. Bravo!!!

Ehhh???