kaikki mitä et koskaan ole halunnut tietää laihduttamisesta osa 1

Jos joskus laskettaisiin, kuinka monta kiloa suomalaiset ovat laihduttaneet vaikkapa viimeisten kymmenen vuoden aikana, siitä tulisi varmasti huikea luku. Vielä huikeampi luku tulisi siitä, jos laskettaisiin yhteen kaikkien lihomat kilot.

Tutkimusten mukaan 80%-95% kaikista laihduttajista lihoo takaisin entisiin lukemiin, ja yleensä vielä hiukan muhkeampiinkin. (Vertailun vuoksi: huumeiden käyttäjistä, alkoholisteista ja tupakoitsijoista 50-90% palaa takaisin addiktionsa pariin.)

Monille ylipainoisille tulee nälkä jo pelkästään laihduttamisen ajattelemisesta. Käsitys raejuustokikkareilla ja salaatinlehdillä lahduttamisesta on niin syvään juurtunut. Nyt suuren rasvasodan tuoksinassa yhä useampi innostuu vähähiilihydraattisesta dieetistä. Eikä tietenkään ole mikään ihme, että lupaukset voilla, kermalla ja rasvaisilla pihveillä laihduttamisesta tuntuvat niin houkuttelevalta.

Vaikeasti ylipainoiselle ja sohvaperunalle hiilihydraattien tiukka rajoittaminen usein onkin hyvä aloitusdieetti. Siis vain kasviksia ja marjoja hiilihydraateiksi. Ketogeeninen eli todella vähähiilihydraattinen dieetti on suositeltava vain joissakin yksittäistapauksissa tai lyhyeksi aloitusjaksoksi, jos se tuntuu sopivan.

Alkuun on parasta olla laskematta mitään. Pääasia, että opettelet kuuntelemaan kroppasi viestejä. Miltä tuntuu oikea nälkä? Missä vaiheessa olen kylläinen? Syönkö nälkääni vai tunteisiini?

Sitten kun olet vihdoin saanut otetuksi itseäsi niskasta, enin into tavallisesti laantuu muutamassa viikossa. Tunnetusti uuden vuoden lupaukset on unohdettu tammikuun loppuun mennessä. Pikkuhiljaa laihduttaja luisuu vanhoihin tapoihin, ja aivan yhtä huomaamatta kilot alkavat kertyä takaisin. Tätä aaltoliikettä saattaa kestää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.

Miksi lipeäminen tapahtuu kerta toisensa perään? Miksi on niin vaikea noudattaa ruokavaliota, jolla laihtuisi? Miksi on niin vaikea pitää laihdutetut kilot poissa? Miksi on niin vaikea opetella säännöllisyyttä, säännöllistä liikunnan harrastamista ja säännöllisiä ruokailuaikoja ja -tapoja?

Sen sijaan, että alkaisit otsanahka rypyillä ja pää ruvella miettiä hiilihydraattigrammoja ja rasvahappoja, sinun kannattaa miettiä suuria linjoja – ja syntyjä syviä oman pääsi sisällä.

Miksi ruodussa pysyminen on niin pirun vaikeaa?

1. Mikä on se pohjimmainen vastenmielisyyden tunne sisälläsi? Miksi itse asiassa inhoat laihduttamista?

Olen havainnut ihmisiä tarkkailemalla, että lähes jokaisella ylipainoisella, jollei ihan jokaisella, on sielussaan jokin tulppa, jokin hiertävä vastenmielisyys laihduttamista kohtaan. Kyseessä saattaa olla jokin tunnetrauma, jota hoitaaksesi olet tiedostamattasi kehittänyt lohtusyömisen tavan. Kyseessä saattaa olla myös jokin mutkikkaampi sielullinen vyyhti. Elämän haltuun ottaminen ja omasta terveydestä täyden vastuun ottaminen voi tuntua kuin benjihypyltä. Se pelottaa, koska se vaatii siirtymistä pois mukavuusalueelta.

2. Onko sinulla selkeä tavoite?

Tästä olen kirjoittanut moneen otteeseen. ”Tarttis laihtua“, ”tahtoo hoikaksi ja kauniiksi“ eivät ole selkeitä tavoitteita. Aseta siis itsellesi selkeä tavoite ja aikataulu. Kuvittele mielessäsi, miltä haluat näyttää, miltä haluat kroppasi tuntuvan, mitä kaikkea haluat kroppasi pystyvän tekemään?

Kirjoita tavoite ylös ja laita se näkyville paikkaan, jossa näet sen joka päivä, mieluiten monta kertaa päivässä. Kiinnitä se jääkaapin oveen tai vessan seinälle tai kalenteriisi…

3. Oletko asettanut tavoitteesi tärkeysjärjestykseen? Onko laihtuminen listan kärjen tuntumassa vai jossakin siellä muiden asioiden lomassa?

Haluaisit olla hoikka ja sporttinen; mutta toisaalta haluat juoda kaljaa, siideriä tai punkkua viikonloppuisin, syödä kakkua tai jäätelöä monta kertaa viikossa, viettää hämäränhyssyä sohvan uumenissa ja telkkarin ääressä sen sijaan että heiluttelisit kahvakuulaa …

Elämän karuus on siinä, että jokaisen on itse asetettava oman elämänsä tärkeysjärjestys. Ja toimittava sen mukaan. Vaikka olisi kuinka mukavaa vain haahuilla päivästä toiseen kuin lastu lainehilla.

Spartareksian* ja sokerihumalaisen hillumisen välissä on iso harmaa vyöhyke, jonka voi hahmottaa vaikka janaksi. Voit sijoittaa itsesi mihin tahansa kohtaan janalla.

Joudut astumaan pois mukavuusvyöhykkeeltä. Joudut olemaan rehellinen itsellesi. Peruskysymys on: Kuinka paljon haluat laihtua? Vastausta ei anneta kilogrammoina vaan sitoutumisena. Kuinka kipeästi haluat laihtua? Kuinka tärkeä asia se on elämässäsi? Ja ennen kaikkea: mitä olet valmis tekemään laihtumisen eteen?

Jos alunperinkään et ole valmis muuttamaan mitään, miettimään mitään tai luopumaan mistään, miksi siis jatkaisit itsesi kusettamista? Lopeta laihduttamisesta höpöttäminen ja pysy lihavana. Mutta älä sitten valita! Kyseessä on oma valinta, jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Ei ole olemassa mitään universaalia muottia, johon kaikkien ihmisten olisi mahduttava (vaikka mediasta sellaisen kuvan saisikin). Jos haluat syödä pidäkkeittä ja pysyä ylipainoisena, tee valintasi.

Yksi valinta on olla ylpeä läski. Siitä on hienoja esimerkkejä, esimerkiksi moretolove-blogin ihanat ja kauniit ylläpitäjät Mimmi ja Peppi tai persoonallisen kaunis Beth Ditto Gossip-yhtyeestä. Mutta ei se tie ole yhtään sen helpompi kuin laihduttamisen tie, älä uskottelekaan itsellesi! Se vaatii itsetuntemusta ja vahvaa itseluottamusta.

4. Tukevatko läheiset ihmisesi laihtumistasi vai sabotoivatko he sitä?

Jos aiot tosissasi muuttaa elämäntapasi, joudut jakamaan kaveripiirisi vuohiin ja lampaisiin. Niihin, jotka tukevat sinua projektissasi – ja niihin, jotka sabotoivat. Tiedät, kyllä keitä he ovat omassa ympäristössäsi. Karta sabotoijia ja hakeudu tukijoiden seuraan.

5. Pidätkö kirjaa projektisi edistymisestä?

Punnitsetko itsesi säännöllisesti? Otatko itsestäsi mittoja? Kirjoitatko ne ylös niin että pystyt seuraamaan painon ja mittojen kehitystä? Pidätkö ruokapäiväkirjaa?

Tästä ei kannata kehittää neuroosia itselleen. Jos otat tavaksesi punnita itsesi joka aamu, kuten esimerkiksi itse teen, muista ettei kannata antaa vaa’an lukeman pilata päiväänsä. Seuraa sitä kylmän rauhallisesti. Trendi on tärkeä, eivät satunnaiset heilahtelut. Mittojen seuraaminen on palkitsevaa, koska ne kuvastavat kehitystä paljon paremmin kuin kilogrammat.

Ruokapäiväkirjan pito on hyödyllistä silloin, kun haluaa tietää, paljonko oikeasti syö, ja miten mikäkin ruoka vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Sen avulla kasvaa itsetuntemus. Opit paljon paremmin tuntemaan oman yksilöllisen kehosi

6. Oletko sitkeä ja kärsivällinen?

Enemmistö laihduttajista aloittaa hirmuisella höyryllä ja innolla odottaen laihtuvansa kilon viikossa parhaassa kaksi. Sitten kun kahdessa viikossa ei lähdekään kuin 400 grammaa, se onkin jo riittävän hyvä syy lyödä hanskat tiskiin.

Laihtuminen on paitsi taitolaji myös sitkeyslaji. Pysyvä laihtuminen vaatii periksiantamattomuutta. Se vaatii sitoutumista.

7. Suunnitteletko projektisi tarpeeksi hyvin?

Teetkö vain sitä sun tätä, mitä mieleen juolahtaa? Harrastat liikuntaa aina joskus, mutta jätät väliin ensimmäisen helpon tekosyyn tullessa? Syöt mitä sattuu ja milloin sattuu kiireeseen vedoten?

Jos oikeasti haluat laihtua suunnittelet syömisesi ja liikuntasi. Ja pysyt suunnitelmassasi. Taito on siinä, ettet kuseta itseäsi suunnitelmaasi laatiessasi. Älä alunperinkään laadi ohjelmaa, josta tiedät ettet siinä jaksa pysyä.

Mieti itsellesi luontaiset ruokailuajat ja pidä kiinni säännöllisestä syömisestä. Jos elämä lennättää, opettele tekemään eväitä. Laadi itsellesi itsesi näköinen ruokavalio. Ruokavalion pitää alusta alkaen olla sellainen, että tiedät jaksavasi elää sen kanssa lopun elämäsi.

Harrasta säännöllisesti jotain sellaista liikuntaa, mistä oikeasti pidät, ja mikä tuotta iloa niin paljon, ettet halua jättää väliin. Treenien määrä on suoraan verrannollinen tavoitteisiin. Mitä tiukemmat tavoitteet sitä tiukemmat treenit. No shit, Sherlock!

8. Älä yritä liikaa – äläkä liian vähän!

„Kohtuus kaikessa,murha päivässä“ kuten Jerry Cotton on sanonut.

*uudissana, joka tulee sanoista Sparta ja ortoreksia; sanan kehittäjä on Kukka Laakso

Mainokset