Koko päivän pyöräretkelle pakkaamme mukaan tavallisesti hunajalla makeutettua luomuporkkanamehua, pussillisen sekalaisia pähkinöitä ja kuivahedelmiä (esimerkiksi itse kuivattuja omenansiivuja), pari kananmunaa, Herbamarea ja Molkosan Vitalityä (Vogelille vihjeeksi, että näitä näytepakkauksia voisi laittaa myyntiinkin, vaikka kertakäyttöpakkaukset elämänfilosofiani kannalta ovat hanurista, pyöräretkillä käytännöllisyys voittaa ihanteellisuuden).  Pulloissa on hanavettä. Kivennäisvettä ostamme matkan varrelta mikäli mahdollista.

Taskumatissa on tuikitärkeä sekoitus: 1 osa ruususuolaa ja 4 osaa raakaruokosokeria (intiaanisokeri). Kun olemme tarpeeksi monta tuntia pyöräilleet, tuikkaamme aika ajoin veteen taskumatista tätä sekoitusta. Se on monta kertaa auttanut jaksamaan kotiin takaisin😀.

Olen joutunut yrityksen ja erehdyksen tietä etsimään balanssin, jolla vuosikausien hiilaritietoiseen syömiseen tottunut kroppani jaksaa pitkän aerobisen treenin. Kaikenlaiset hiilaritankkaukset ovat mahdottomuus, romahtaisin sokerihumalassa sohvanpohjalle, mutta liian vähä sokerienergia vie kyllä tehokkaasti treenimehut naisesta. Rasvaenergia on liian ”hidasta” tähän tarkoitukseen, ei toimi ainakaan minulla.

Koko päivän pyöräretkillä paras ”lounas” on muutama kinkkusiivu ja kesällä jäätelö🙂. Mikä tahansa kokojyväsämpylä tms. saa oloni tuntumaan raskaalta ja pahoinvoivalta jatkaessani pyöräilyä.

Kaikkein tärkeintä on riittävän tiuha ja sokerimäärältään kuitenkin riittävän pieni tankkaus. Olen kokeillut senkin, että olen surutta syönyt tummaa suklaata, kuivahedelmiä ja jäätelöä – sillä seurauksella että vireystasoni romahti ihan totaalisesti. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että se energiamäärä kului moninkertaisesti. Esimerkki: sopiva kerta-annos on tuo puolen litran porkkanamehu kahden ihmisen kesken jaettuna.

Nesteyttäminen on tietysti hirmuisen tärkeää. Molkosanin ja tuon suolasokeriliuoksen olen havainnut toimiviksi. Oikein tiukissa paikoissa, kuten esimerkiksi Nürnbergiin pyöräillessämme, olen käyttänyt Elotransia (ripulinhoitoon tarkoitettua rypälesokeri-, suola- ja kaliumsekoitusta, jota meillä oli Uuden Seelannin ja Afrikan patikkaretkien jäljiltä). Se toimi loistavasti! Keksin sen ihan vahingossa, kun mietin mitä tehdä pian vanhentuville annospusseille. Luin, mitä ne sisälsivät ja tuumin, että näähän voisi yhtä hyvin toimia pyöräretkillä.

Yksi pellepelotonjuttu pitäisi vielä keksiä: banaani olisi loistavaa pyöräilymuonaa, mutta kokonaisena se mustuu pyörärepussa kolhiintuessaan hyvin nopeasti, ja valmiina myytävät kuivatut banaanilastut maistuvat minusta vähän pahalta. En ole koskaan kokeillut itse kuivata luomubanaaneja, joten en tiedä toimisivatko ne.  Banaanimössö voisi olla hyvä lisä, olen muutaman kerran huomannut, että evästystä on kuitenkin liian vähän ja paukut on loppuneet aika tehokkaasti. Ehkä pitää ottaa pilttipurkit peliin, idea ei välttämättä ole huono koska ne ovat helposti sulavassa ja helposti imeytyvässä muodossa, eivätkä sisällä lisäaineita.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä:

Patikkaretkemme Uudessa Seelannissa osa 1,

osa 2

osa 3

osa 4