Ostin Peelen nettikirjan vain koska Tom Venuto suositteli sitä. Pakko todeta, ettei olisi pitänyt, tunsin kyllä tuhlanneeni rahani, kirja oli melko kalliskin.

Nettikirjan lukujen otsikot ovat vetäviä (Attack of the Killer Tomatoes, Holy Sterile Cow, Tall Skinny Latte with Whipped Cream, There is You in Yummy jne.). Mutta ensimmäinen ärsytys alkoi heti kirjan sivulla 1: nettikirjan layout on tehty nykyisin niin muodikkaaseen naistenlehtityyliin. Virkkeiden korostettavat asiat on kirjoitettu eri tekstityypillä. Ilmeisesti kirjoittaja on itse valinnut tyypit, ne eivät sovi graafisesti lainkaan yhteen, millä ei olisi mitään merkitystä, jos teksti kuitenkin olisi luettavissa. Nyt lukeminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, ja päätä alkaa särkeä nopeasti. Ensimmäisellä kierroksella yli vuosi sitten luin kirjan urheasti kuitenkin loppuun.

Nyt päätin antaa Peelelle uuden mahdollisuuden ja lukea tekstin uudelleen. Tekstityyppien sotku särki päätä juuri niin paljon kuin muistinkin. Aloin tänään epäillä, että tuo tapa sotkea eri tekstityyppejä ja kirjasinkokoja samaan lauseeseen korvaa HYMIÖITÄ naistenlehdissä ja naistenlehtityyliin tehdyissä kepeissä tietokirjoissa. Tarkoitus on kuvata TUNTEITA ja HUUDAHDELLA…

Peele aloittaa kirjan jonkinlaisella historiallisella katsauksella ja muutaman sivun kuluessa käsittelee maanviljelyksen ja tehotuotannon kehityksen, ihmisen eliniän pitenemisen, ihmiskunnan köyhyyden… Teksti on hyvin kansanomaisella tasolla liikkuvaa pohdintaa, ehkä on kiinnostavaa ihmiselle, joka entuudestaan ei tiedä näistä asioista.

Sivulla 9 Peele on päässyt missioonsa: ”Obesity is caused by excess caloric consumption”.

Peelen missio youtubessa

Peelen tekstissä hyvää on se, että hän käsittelee aihetta ”Shock Nutrition”, shokkiravitsemus. Tämähän on parhaillaan Suomessakin se trendi. Lukijat haluavat shokeeraavia uutisia, kohutietoa siitä, miten meitä taas kerran on huijattu.

lue vaikka kohu-uutinen kohukirjasta

Peelen mukaan on olemassa iso demilitarisoitu vyöhyke kahden ääripään valissä (”En ikinä enää syö hiilihydraatteja” vs. ”Anna minulle uppopaistettua ruokaa ja annat kuoleman”). Hän käy läpi muutamia ravitsemustutkimuksia, ja huomauttaa ihan hauskasti kuinka ravitsemuskeskustelussa mediassa yleinen asenne nykyisin on ”Screw the facts, bring us a story”.

Hän käy läpi ”luomuviljelymyyttejä” ja pyrkii osoittamaan, ettei luomuviljely ole mitenkään välttämättä vihreämpää ja luomutuotteet mitenkään välttämättä terveellisempiä kuin ei-luomut, hönen mukaansa tilanne voi olla jopa päinvastoin. En tiedä, ovatko luomuviljelykriteerit Amerikassa jotenkin erilaiset kuin esimerkiksi Saksassa. Täällä jako on karkeasti ottaen sellainen, että luomu-nimityksen saa kun reilun sadan kemikaalin sijaan käyttää vain noin kolmeakymmentä (lainaus on muistinvarainen ja sosoittaa vain suhteet ei tarkkoja lukuja) , Demeter-tuotteet ovat biodynaamisesti viljeltyjä ja niillä on kaikkein tarkimmat luomukriteerit. On tietysti ihan hyvä muistuttaa ihmisiä, ettei luonnonmukaisesti viljelty välttämättä tarkoita ravinteikkaampaa tuotetta (sen sijaan se kuitenkin aina tarkoittaa tuotetta, jonka tuottamisessa on käytetty vähemmän kemikaaleja; Peele kuitenkin kyseenalaistaa lumuviljelyssä käytettävien kemikaalien turvallisuuden).

Ihan mukavaa kirjassa on myös se, että Peele haluaa levittää rennompaa suhdetta ruokien valintaan hysteerisen puhdasoppisuuden vaalimisen sijaan. Mutta yhdessä asiassa Peele on ehdottomasti vanhan liiton puhdasoppinen: kaloreita ei saa ravinnosta tulla liikaa. Hän tiivistää ajatuksensa: ”Unelmavartalon saavuttamiseen tarvitaan ruokamäärien tarkkailua ja oikea treeniohjelma.”

Sitten hän siirtyy kaloreita polttavan keittokirjansa pariin, jossa opastaa kuinka oikea ruoan energiamäärä lasketaan kulloisenkin päivän aktiivisuuden mukaan. Hänen ohjeensa ovat hyvin perinteiset; minun kokoiselleni naiselle 1200 kcal ei-aktiivisina päivinä, 1400 kcl kevyesti aktiivisina ja 1600 kcal kunnon treenipäivinä. Noin se meneekin, myös oman kokemukseni mukaan. Ongelma on vain siinä, että mikäli ruokavalintoihin ei kiinnitä tarkkaa huomiota joku 1200 kcal tarkoittaa jatkuvaa nälkää.

Peelen kirja on siis ihan kohtuullisen hyvä sellaiselle, joka ei ennestään tiedä ruokavalioista ja laihduttamisesta mitään, ja joka ei ole koskaan ajatellut näitä asioita. Muille sen anti jää ohueksi, jos ei sitten erityisesti satu pitämään semmoisesta nokkelanpinnallisesta asioiden käsittelytyylistä.

Nettikirjan toinen osa on keittokirja. Sen ohjeet eivät sellaisenaan oikein toimi Euroopassa, koska emme käytä samoja aineksia, mutta soveltamalla niistä saattaa jotakin ideaa irrota.

Oma arvioni (skaalalla 0-5): **

Lisää tietoja

http://www.leighpeele.com/

Esittelen treenikirjoja Hiilaritietoisissa tässä ketjussa