Edellä on jo todettu, että maapallon pinnalla heiluu satoja miljoonia juoppoja päissään kuin ampiaiset. Tämä on tosiasia. Joka ei sitä tunnusta, on epärealistinen ihminen. On ollut aikoja, jolloin juopottelijan terveydenhoidosta puhuminen olisi nostattanut yleisenmäkättävän naurun. On totuttu enintään heittämään ämpärillinen kylmää vettä nukkuvan viinanjuojan niskaan, tai sitten santarmit ja poliisit ovat huidelleet pampulla ja akat kaulimella.

Yleensä herroja on aina kohdeltu paremmin. Kansanjuopottelija on sen sijaan saanut osakseen huonompaa kohtelua. Ei ole samantekevää, tunteeko pätevä juopottelija elämisensä miellyttäväksi, vai elääkä hän jatkuvien frustraatioiden nujertamana. Se on ensi sijassa viihtymiskysymys. Yhteiskunnan kannalta se on tarkoituksenmukaisuuskysymys siinä suhteessa, että on tuhlausta menettää hyödyllisten juopottelijoiden työpanos. Terve, joskin juoppo ministeri tai pääjohtaja, on aina parempi kuin nuhjuinen, punasilmäinen ja raukea ministeri. Arvovaltainen hiihtäjämies voi juoda lujasti konjakkia, koska hän urheiluharrastustensa ansiosta on terve, reipas ja vireinen, ja pystyy viemään läpi »itseviisaan ukonsaatanan» roolinsa kaikella kunnialla (sanonta P. Haanpään).

Mitä aluksi tulee noihin terveydenhoitolehdissä silloin tällöin toistuviin kirjoitelmiin, joissa luetellaan erilaisia tuntomerkkejä ja himon ilmentymiä, ja joiden avulla pelotellaan ihmisiä luulemaan itsensä aivan patajuopoksia tai tuhon omaksi, niin tälläisistä kirjoituksista ei tarvitse välittää mitään. Harkintakykyinen juopottelija pyllistää niille perseensä ja sisuuntuneena juo viisi senttilitraa enemmän päivässä.

Tärkeintä juopottelijan terveydenhoidossa on huolehtia riittävästä ravinnosta ja vitamiineista. Sopiva määrä liikuntoa ja askartelua ei ole pahitteeksi. Myös häiriintymätön, luottavainen mieliala takaa juopottelijalle onnentäyteisen elämän. Nämä kolme seikkaa on syytä painaa visusti muistiin.

On selvää, että huonosti ravittu viinanjuoja on huonoa mainosta alkoholiliikkeelle (vastakohta raittiusliike). Heikko ravitsemustila tuo mukanaan huonon viinan kestokyvyn. Maksa paisuu tai kutistuu tai kovettuu, ja potilas laihtuu. Hän vemmeltelee yleisillä kulkuväylillä sinne tänne, usein lakitta päin, joskus avojaloinkin. Jos hänellä on solmio, on se usein räässä tai oksennuksessa, jamelkein aina vinossa. Usein hän istuu kahvilassa kalpeana, otsalla kylmä hiki. Jo iltapäivällä hän saattaa nukahtaa kaatopaikan kupeelle tai baarin takapihalle. Ja potilas laihtuu laihtumistaan, ei välitä ravinnosta, mutta kylläkin viinasta. Ja viimein hän, jumalauta, kuolee niin kuin tosin terveetkin ihmisetkin aikoinaan kuolevat. Ja silloinkos joku raittiusliikkeen ihminen päästää tosi älinän ja huutaa torvi ojossa, että näittekäs miten kävi. Se siitä seurasi… Eipäs kailoteta syöpään kuolleille, että mitäs keitit ruokasi alumiinikattilassa, tai pidit piippua samassa huulen poimussa tai mitäs söit käristystä tai mitäs joit aina kahvipannun tyhjäksi…

No, kaukonäköinen juomamies ei päästä asioita koskaan näin pitkälle, vaan huolehtii ravitsemustilastaan. On tärkeää syödä säännölliset ateriat, vaikka etyylialkoholi sisältääkin runsaasti kaloreita. Hyvä tapa on juopottelun kestäessä nauttia tiheään välipaloja eli zakuskoita. Ravinnon pitää sisältää runsaasti valkuaisaineita. Tälläin hyvä raavas- tai lammaspaisti on soveliasta ravintoa.

Jos tähän ei ole varaa, on syytä syädä kalaa, vaikkapa kuhaa, ahventa ja silakkaa. Jos tähänkään ei ole varaa, kuten puliukkojen kohdalla valitettavasti usein on laita, ei pidä unohtaa maapähkinöitä ja soijapapuja. Juusto on terveellistä.

Yleensä sääntönä on pidettävä, ettei ala hönötellä tyhjään vatsaan. On parasta nauttia alle sardiineja tai sillivoileipä tai palanen makkaraa. Mitä zakuskoihin tulee, niin suositeltavia ovat pienet voileivät, paistetut munat, katkaravut, nakit, suolaiset pähkinät ja keksit, kahvikupponen tai kirpeä pastilli. Kokenut juomari ei koskaan nauti samana iltana monia eri juomia. Jos hän on aloittanut Steinhäger-pullon, niin hän nilistelee pullon tyhjäksi illan mittaan välittämättä kaverin kahvilikööristä tai anisviinasta. Olut ei soinnu yhteen minkään muun juoma kanssa ja viininlatkuja on syytä varoa, jos aikoo myöhemmin illalla simautella muutamia konjakkimukillisia.

Vitamiinien merkitystä ei voi kyllin korostaa. Ihmiskeho tarvitsee määränsä vitamiineja ja hivenaineita. Niin vaativassa prosessissa, mitä viinaksien juominen ja polttaminen elimistössä on, vitamiinien tarve on kahta suurempi. C-vitamiini pitää juopottelijan pirteänä, mutta B-vitamiinin riittävä saaminen on naukkijamiehelle välttämättämyys. Voikin sanoa, että B-vitamiiniin kätkeytyy ikuisen juopottelun salaisuus. B-vitamiinin nauttiminen ja runsas, rehevä ravinto takaavat sen, että juoda voi melkein miten paljon tahansa ja jatkaa juomista vuosikymmeniä yhtä mittaa, tarvitsematta silti tinkiä yhtään eräänlaisesta auvontunteesta tai työkyvystä. Aina on lystiä olla, silmät tuikkivat iloisina ja sopivasti irstaina, pää suunnittelee mukavia seksuaalitemppuja ja huvittavat mielteet ja aistimukset vilistävät tajunnan piirissä.

Taloudellinen ahdinkotilakaan ei välttämättä estä vitamiinien hankkimista. Yhteiskunnan laitapuolella eläväkin voi keväällä kylvää lanttua ja naurista. Syyspuolella sopii krapula-aamuna istua mökin rappusilla ja jälttää lanttua. Siinä on kyllä vitamiineja ja kivennäisaineita. Elokuussa, kun aamupäivällä on vielä ehkä vesiselvä, on hauskaa mennä marjametsään ja poimia mustikoita tai puolukoita. Tuokkosellinen marjoja pitää kyllä miehen vireessä. Talvisin voi raastaa raakaa perunaa. Perunoissa on C-vitamiineja. Jos niin kuin suolasärkeä mielii, on parasta suolata se hyvin.

Heisimato heikontaa hönöttelijää. Henkilö, jolla on taipumus talvisin nukahtaa kinoksiin, tekee viisaasti pukeutuessaan lämpimästi ja sitoessaan vanttuut ranteisiin kiinni. Vilustumistaudit voivat olla kohtalokkaita varsinkin puliukoille.

Hönöttelijälle voi suositella kaikenlaista inhimillistä liikuntaa, mutta on syytä pidättäytyä juovuksissa ollessaan menemästä uimaan, nojapuille, nyrkkeilemään tai moukarinheittoon. Kävely ja hiihto on erittäin terveellistä. Pikku näkäräisissäkin pystyy polkemaan kuntopyörää kaverien kanssa. Askartelu on aina paikallaan. Kiehisten vuoleminen, muistosormuksen teko kevytmetallista,uistinten viilaaminen, puusepän työt ja verkon painoitus ovat rauhoittavia puuhia. Sangen mukavaa on keksiä uusi likööri viinasta ja luonnonyrteistä. On kokeilemattomia marjojakin, lillukkalikööri saattaisi olla sangen hyvää. Entäpä jos salmiakkipastilleja liuotettaisiin spriihin? Tai jos nauris- ja porkkanamehua sekoitettaisiin kreikkalaiseen Ouzoon? Mahdollisuuksia on todella monia.

Mutta turhia ovat ruumiinkulttuurin kehittämispyrkimykset ja ravitsemustilasta huolenpito, jos tahto ei ole rautainen ja henki hyvä. Naukiskelijan on oltava kylmäverinen, omaperäinen, järkähtämätön ja itsenäinen. Löytyy valtavasti ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa häiritäkseen hönöttelevää ekonomia, rakennusmestaria tai diplomi-insinööriä. Kuka tässä mylläkässä säilyttää harkintakykynsä, se on tosi poika. Paljon auttaisi asiaa, jos ystävällinen ja ymmärtäväinen ilmapiiri ympäröisi maan talouselämän uhrautuvaa pönkittäjää. Mutta kun valitettavasti näin ei ole, on naukiskelijan kannettava taakkansa miehen lailla ja silloin tälläin vilkaistava huoneentauluaan, jossa lukee: Suosi kemiallista teollisuutta!

Taloudelliset järjestelyt auttavat optimistisen mielialan luomisessa. Ihannetapaus on nuorehko mies, joka keski-ikää lähestyessään päättää ruveta juomaan, ja hoitaa taloutensa siihen katsoen. 24-vuotiaana vasta valmistuneena sosionomina hän ostaa kaupungin tai taajaman laiteilta halvemman tontin, ehkä parikin, tai sitten pienen saaren Pieliseltä. Uhraus tuntuu kenties suurelta, täytyy tyytyäkäytettyyn autoon ja heikohkoihin huonekaluihin, mutta koko ajan palstojen arvo voittaa inflaation, jopa nouseekin asutuksen levittäytyessä. Täyttäessään 40 vuotta sosionomi myy tontin hyvällä hinnalla ja kas, siinä on hänellä muhkea setelinippu tärpättelyä varten. Maanviljelijälle asia on helppo järjestää. Juomatuurien alettua hän voi juoda ulkopalstojaan ja myydä jäkittyneitä niittyjä huvilaihmisille. Puolensataa metriä korpilammen rantaa takaa hänelle vuoden killistelyn peräkamarissa, ehkäpä parikin vuotta menee samassa kierteessä, jos juo tähkäviinaa, eikä resua naisten kanssa ravintoloissa.

Älköön kukaan vetäkö hätäisiä ja vääriä johtopäätäksiä näiden hyväätarkoittavien neuvojen vuoksi. Olenhan näet selvästi painottanut, että satojen miljoonien ellei miljardin hönöttelijän olemassaolo maapallolla on kiistämätön tosiasia ja että lukuisien valtakuntien taloudellinen voima perustuu viinaksien valmistamisen ja nauttimisen jatkuvaan lisääntymiseen. Tällöin ei ole samantekevää, onko kuluttuja terve, reipas ja vireinen, vai elääkö hän jatkuvasti fyysisen katastrofin partaalla. Kohtuus on ehdottomasti paras vaihtoehto näissä puuhissa, ja joka ei osaa niellä vodkaryyppyä yökötelemättä, pysyköön raittiina. On valta valita. Jos katsoo tulevansa onnelliseksi ryystämällä valkeaa eritettä, jota saadaan naudan vulgääristä tissistä, niin olla hyvä vaan. Ja saa sitä juoda kefiiriä ja vattumehua tai kivennäisvettä ja kotikaljaa ja marjasoppaa. Pääasia, että elää onnellisena eikä kummittele kuoltuaan.

Veikko Huovisen novellista taltioinut Joonas Vähämäki

Huovisen terveydenhoito-ohjeet juopottelijalle ovat erinomaiset. Niitä kannattaa noudattaa, jos haluat elää terveen hönöttelijän ja naukkarin iloista elämää.😛

Huovista Bookyssä

Disclaimer: En siis suosittele kenellekään juopottelevaa elämäntapaa🙂. Olen vain realisti, aika moni kuitenkin juopottelee, joten senkin voi tehda terveyden kannalta fiksummin. Sen lisäksi kirjoitus on kieleltään loistava ja tolkuttoman hauska!